Pyykkikori

Muutama resepti

2010-03-09T15:03:00.004+02:00

Katin resepti:

Marinoidut soijaleikkeet
Soijaleikkeet on kuivatuote, samantapainen kuin soijasuikaleet. Niitä saa ihan tavallisesta kaupasta. Ne keitetään ja laitetaan marinoitumaan yön yli. Sitten ne voi leivittää korppujauhoilla ja paistaa pannulla. Mmm... Tätä pitää kokeilla lähiaikoina!

Ja Marin reseptit:

Mausteinen tomaatti-kikhernekeitto
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl öljyä
1,5-2 tl currytahnaa
1 rkl tomaattipyreetä
400g tomaattimurskaa
n. 400g kikherneitä
4-5dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 kanelitanko
1 tl kaardemummaa
200 ml kookosmaitoa

Sipulit kuullotetaan kattilassa, lisätään curry ja tomaattipyree. Lisätään vesi, tomaattimurska, kikherneet, liemikuutiot, kanelitanko ja kaardemumma. Keitetään 10 minuuttia, lisätään kookosmaito ja kiehautetaan. Poistetaan kanelitanko ja eikun nauttimaan =)

Paputrio
1 tlk kidneypapuja
1 tlk kikherneitä
1 punasipuli
Kastike:
1 limetin kuori
1 rkl limetin mehua
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 valkosipulinkynsi

Pavut, herneet ja sipulit yhdistetään kulhossa. Kastike valmistetaan pienemmässä astiassa ja kaadetaan päälle. Mmm...

Soijan käyttö

2010-03-01T20:54:00.006+02:00

Unohdin tietysti sanoa, että ruokaideoita voi lähettää minulle sähköpostitse, ja lisäilen niitä sitten vähitellen tänne blogiin. Kiitos Kati ja Mari jo ruokaideoistanne, lisään ne tänne lähipäivinä! Mutta ensin soijasta:

Ja sitä ennen lihasta
Suomalaiset syövät edelleen turhan paljon lihaa. Vähäisempikin määrä riittäisi takaamaan lihassa olevien ravintoaineiden (mm. raudan ja proteiinin) saannin. Liikaa lihajalosteita sisältävästä ruokavaliosta voi saada liikaa eläinproteiinia ja natriumia, jotka lisäävät kalsiumin eritystä pois elimistöstä ja luustosta. Myös liiallinen A-vitamiinin (lihassa retinoli) saanti voi olla osteoporoosin riskitekijä.
Ainakin osa lihasta kannattaakin korvata muulla ruualla, kuten esimerkiksi kalalla (D-vitamiini), vihreillä vihanneksilla, palkokasveilla, siemenillä ja pähkinöillä (rauta ja kalsium), hedelmillä ja vihanneksilla (c- ja k-vitamiinit, magnesium, boori, kalium) tai kokojyväviljalla (rauta).

Soijassa on enemmän proteiineja kuin lihassa, joten sitä ei tarvitse syödä yhtä paljon/usein kuin lihaa. Pari kertaa viikossa riittää hyvin, jos ruokavalioon kuuluu myös kalaa, maitotuotteita, vihreitä vihanneksia, palkokasveja, täysjyväviljaa ja pähkinöitä.

Soijaa myydään kuivattuna (kuivatut soijapavut, soijajauho, vaaleaa ja tummaa soijarouhetta, soija"mollukoita", soijasuikaleita) ja soijajalosteita yleensä pakasteina (soijapullat, soijanakit eli nakot, soijapihvit ja muut vastaavat tuotteet). Lisäksi saatavilla on ainakin soijamaitoa ja tofua (ns. soijajuustoa). Lisäksi löytyy soijajogurttia, soijakermaa, erilaisia soijajuomia unohtamatta tietenkään soijavanukkaita, joita allekirjoittanut lämpimästi suosittelee. :-)

Soijarouhe
Ruuissa, joissa soijaa käytetään "jauhelihan tilalla", on mielestämme parhaiten toiminut tumma soijarouhe. Kahdesta merkistä se A:lla alkava on mielestämme ollut rakenteeltaan miellyttävämpi.
Ennen käyttöä soijarouhe keitetään vedessä (1 osa soijaa, 2 osaa vettä) noin 10 minuuttia. Keittoveden voi halutessaan maustaa kasvisliemikuutiolla, suolalla tai mausteilla. Keittoajan loputtua liika vesi valutetaan pois, ja soija lisätään muuhun ruokaan.

Soijasuikaleet
Ruuissa, joissa soijaa käytetään "broileri- tai sianlihasuikaleiden tilalla" ovat mielestämme toimineet parhaiten soijasuikaleet. Myös soijasuikaleet keitetään (maustetussa) vedessä ennen käyttöä. Liika vesi puristellaan pois esimerkiksi isossa lävikössä juomalasin pohjalla pehmeästi painellen. Wokkia tehdessä voi tässä välissä muutaman minuutin marinoida soijasuikaleet kastikkeessa, jossa on soijakastiketta, maissi- tai ohratärkkelystä, tippa hunajaa tai siirappia ja öljyä. Lopuksi soijasuikaleet poimitaan marinadista ja lisätään ruokaan. Marinadi heitetään pois.

Soijanakit
Soijanakeista pakasteena myytävät ovat ainakin meidän perheen mielestä olleet huomattavasti maukkaampia kuin säilykkeenä myytävät. Nakkikeitosta tulee oivallista soijanakeista tehtynä, kun käytetään keittojuureksia, kasvisliemikuutiota, mustapippuria ja persiljaa.

Kun nakkikastike tehdään soijanakeista ja käytetään mahdollisesti teflonpannua ja rasvana ruokaöljyä, ei kastike saa väriä tai siis vehnäjauho ei paistettaessa ruskistu. Tällöin kastikkeeseen saadaan väriä soijakastikkeesta ja tomaattipyreestä sekä tuoreesta persiljasta.

Kotiruokamenu

2010-02-24T22:45:00.004+02:00

Mikä näistä kuulostaa kiinnostavalta?
1. Soijanakkikeitto (mm. perunat, porkkanat, kaupan tuore keittojuurespakkaus, pakastesoijanakit, kasvisliemikuutio, hiukan mustapippuria)
2. Soijanakkikastike (öljy, soijanakit, vehnäjauho, tomaattipyre, mustapippuri, soijakastike) ja keitetyt perunat
3. Tonnikala-herkkusieni-kapris-kerma -pasta (mausteena valkosipuli ja mustapippuri)
4. Fetasalaatti (mm. kalamata-oliivit, jääsalaatti, rucola, tomaatti, kurkku, tuore basilika, sipuli, feta, oliiviöljy, pinjansiemenet?, mausteeksi mustapippuria, oreganoa ja pieni tilkka sitruunamehua)
5. Tonnikalasalaatti (mausteena tilli ja musta-/sitruunapippuri, oliiviöljy)
6. Uunissa paistettu lohi ja perunat (lohelle ennen paistamista hiukan merisuolaa, perunoille ennen paistamista oliiviöljyä ja varovasti merisuolaa ja paistamisen jälkeen tuoretta tilliä) sekä kermaviilikastike (esim. ruohosipuli, sitruuna ja mustapippuri)
7. Kalakeitto (esim. lohi, perunat, kokonainen kuorittu sipuli, porkkana, purjo, ruokakerma, kokonaisia maustepippureita ja merisuolaa, tuore tilli) ja ruisleipä
8. Pizza (esim. herkkusieni-pesto-pinjansiemen-vuohenjuusto jne.) ja rucola
9. Soijarouhebolognese (mausteena mm. timjami, valkosipuli, mustapippuri)
10. Soijasuikale-kasviswokki (mausteeksi esim. curry, inkivääri, valkosipuli, soijakastike, hunaja ja sitruunamehu)
11. Chili con soya (= chili sin carne) (esim. rypsiöljy, mustapippuri, chili, valkosipuli, sipuli, paprika, soijasuikaleet, papuja tomaattikastikkeessa, kidneypapu, tomaattipyre, ananas, suurus: ananasmehu ja vehnäjauho)
12. Lasagne (esim. munakoiso-tonnikala-pesto-pinjansiemen-herkkusieni-pinaatti)
13. Makaronilaatikko (soijarouheesta)
14. Soija-kasvispata uunissa
15. Tonnikala-mustapapu-tomaatti -pasta (mausteena esim. sitruuna, tilli, mustapippuri ja valkosipuli)
16. Bataatti-purjokeitto (bataatti, purjo, ruokakerma, mustapippuri, suola) hyvän leivän kanssa
17. Kikherne-kasvis-kookosmaitokastike riisin kanssa (mausteena curry, kaneli, kardemumma ja valkosipuli)
18. Katkarapu-tomaatti-kookoskeitto (mausteena chili, valkosipuli, tuore tilli, kasvisliemikuutio, sitruunamehu)
19. Uuniperunat tai -bataatit sekä kastike
20. Smetanasilli ja keitetyt perunat (smetanasilli: keitetty kananmuna, smetana, kevytsuolattu silli, maustekurkku, sipuli, tuore tilli ja päälle tuore ruohosipuli)
21. Uunijuurekset (mm. punajuuri, peruna, porkkana, sipuli, nauris, mausteena timjami, mustapippuri, oliiviöljy ja halutessa valkosipuli) ja sinihomejuusto-kermaviilikastike
22. Paistetut silakat ja veneperunat
23. Perunasalaatti (kylmät keitetyt perunat, punasipuli, kapris, tuore tilli, valkosipuli, oliiviöljy) yhdessä jonkun muun salaatin kanssa
24. Savulohisalaatti (lohi, 1-2 eri salaattilajiketta, kurkku, tomaatti, punasipuli, tuore tilli, creme fraiche, sitruunamehu, mustapippuri ja oliiviöljy, sekä halutessa kylmäsavulohen kanssa pakastekatkarapu ja lämminsavulohen kanssa keitetty kananmuna)
25. Purjolohipasta (purjo, lohi, ruokakerma, mustapippuri, sitruunapippuri, sitruuna)
26. Linssikeitto (mausteena esim. tomaattipyre, valkosipuli, garam masala, jeera, korianteri, kurkuma, halutessa myös curry, chili ja inkivääri)
27. Puolukkapuuro maidon kanssa
28. Sardiinileivät ja vihreä salaatti
29. Kylmäsavulohi-kevätsipulimunakas ja melonisalaatti
30. Nopea pestopasta ja rucola
31. Leipäjuustosalaatti (mm. punasipuli, rucola, pinjansiemenet, aurinkokuivattu tomaatti, balsamico, oliiviöljy, mustapippuri) ja tuore leipä
32. Vuohenjuustosalaatti (mm. kevyesti grillattu vuohenjuusto pinjansiemenillä ja hunaja-balsamicokastikkeella, lollo rosso, kirsikkatomaatti, aurinkokuivattu tomaatti, marinoitu punasipuli, verkkomeloni) ja tuore leipä
33. Borsch-keitto ja tuore leipä
34. Foccaccio (mm. tuore rosmariini, aurinkokuivattu tomaatti, kalamata-oliivi, oliiviöljy)
35. Savulohipasta (mm. lämminsavulohi, cashew-pähkinät, purjo, ruokakerma, mustapippuri) rucolan ja parmesan-juuston kanssa
36. Pinaattiletut ja puolukkasurvos (porkkanaraaste, täysjyväleipä)
37. Kanasalaatti (paistettu kana, salaatti, paahdetut cashew-pähkinät, ?)

Kaupungilla

2008-09-26T14:37:00.002+02:00

Paljastus 2

2008-09-21T21:36:00.003+02:00

Muumi kylppärissä

Muumi on pudonnut pottaan ja sen jälkeen pesty ja nostettu kuivumaan kylppärin peilipöydälle. Sekä peilipöytä että peili ovat hammastahnassa, koska sähköhammasharjan harjapäille ei ole mitään järkevää säilytyspaikkaa. Peilipöydän ja muumipalan sekä hajuvesipullon välinen kontrasti sai minut herkistymään. Kuva kertoo perheemme arjesta, mutta on myös eräänlainen antimainoskuva - hajuveden käyttäjän elämä ei olekaan ylellistä unelmaa vaan todellista, konkreettista, kouriintuntuvaa elämää ja arkea.

Nostalgiaa

2008-06-09T22:01:00.008+02:00

Löysin vanhan, julkaisematta jääneen postauksen ajalta jolloin asuimme vielä Pihlajamäessä:

"On se niin siistiä asua paikassa, jolla on historiaa. Siis näkyvissä. Niinkuin nuo lehtikuuset Pihlajamäen ostarin kulmalla - ne on kyllä ihan Pihliksen parhautta! Kauppareissun kohokohta.

Malmin hautausmaa on myös upea - en tiedä monta yhtä hyvin hoidettua puistoa Helsingissä.

Toinen lähipuisto on Viikin Arboretum, joka on sitten ihan oma lukunsa. Sen vieressä on pala maaseutua, Viikin pellot lehmineen (pirpanan suosikkikohde!) - ja sitten tietysti Gardenia.

Kun lähtee kävelemään Oulunkylän suuntaan, tulee vastaan Vantaanjoki, ja keskustan suuntaan kävellessä tulee vastaan Vanhankaupungin lahti."

Kuulostaa hienolta, ja ihana paikka se olikin asua kesällä. Mutta minulla ei ollut siellä ketään tuttuja, ja lähiössä oli myös huonot puolensa. Niinpä oli erinomainen ratkaisu lapsen syntymän jälkeen muuttaa lähemmäs sukulaisia ja ystäviä hieman rauhallisemmalle alueelle. Ollaan viihdytty täällä ihan älyttömän hyvin!

Eräänä kauniina aamupäivänä...

2008-05-15T15:31:00.013+02:00

Paljastuksia

2008-05-12T22:01:00.005+02:00

Puolukkapuuroa (tai mustikkajogurttia?), kurkkua ja tomaattia valkoisella syöttötuolilla.

Kaikesta päätellen ikävöin maalaamista ja muuta kuvanrakentamista, vaikken ole nyt pystynyt (halunnut?) sitä iloa itselleni viime aikoina suoda. Esteetikko löytää kauneutta mistä tahansa - jopa likaisesta syöttötuolista. Itseäni kiinnostavat nimenomaan maalaukselliset yksityiskohdat. Likaiset yksityiskohdat. Kuka itseään kunnioittava kotiäiti haluaisi esitellä lapsensa likaista syöttötuolia? Sellainen, joka haluaa kertoa siitä, millaista kotiäidin arki todellisuudessa on, ja jättää pullantuoksuisen kotiäitimyytin omaan arvoonsa. Tuo myytti on yllättävän syvällä kulttuurissamme, ja moni äiti pyrkii tiedostamattaan toteuttamaan sitä - ja uupuu tavoitellessaan todellisuutta pakenevaa haavekuvaa. Kotiäidin todellinen arki on loppujen lopuksi, vaikeuksistaan huolimatta, syvempää ja kauniimpaa kuin mitkään siirappiset haavekuvat. Vaikkapa nuo tahrat syöttötuolissa. Seuraava paljastus luvassa lähiaikoina!

Kohutaidekohusta vielä

2008-05-02T13:43:00.003+02:00

Siteeraan jälleen Juha Okkoa (Taiteilija-lehti 2/2008, pääkirjoitus), jonka mielestä "on ongelmallista, että kuvataiteen ajatellaan olevan vain esineitä, jotka esittävät jotain." Tässä lienee koko kohutaidekohun ydin.

Koulujen opetustarjonnasta yhä pienempi osa on taideaineita. Tämä valinta on osaltaan vaikuttanut siihen, että nykysuomalaisten kuvanlukutaito on olematon. Eikä asiantilaan varmaankaan ole tulossa muutosta, koska markkinataloudelle on eduksi, etteivät ihmiset osaa lukea kuvien kieltä. Kuvien merkityksen voi jokainen nähdä itse katukuvassa - kuva on tärkein väline tuotteiden myynnissä ja markkinoinnissa. (Mieheni sanoin: Jos ihmiset oppisivat lukemaan kuvia jo lapsena, heille ei voisi markkinoida niin paljon paskaa. Suurin osa ihmisistä ei tiedosta, miten paljon kuvat (ja niiden takana markkinoijat) heihin vaikuttavat!) Tulevaisuuden suunnitelmissa talouden päättäjillä lienee, että tulevassa "huippuyliopistossa" opetetaan kuvanlukutaitoa vain talouden ja teollisuuden palveluksessa työskenteleville muotoilijoille ja muille suunnittelijoille.

Bussikatoksen mainoksen kuva (esittää alusvaatteissa poseeraavaa nuorta naista) viestii alusvaatteiden ulkonäön lisäksi: Näitä vaatteita käyttämällä olet yhtä seksikäs, kaunis, haluttava ja onnellinen kuin mainoksen nainen (joka on varmaankin juuri peseytynyt ja laittanut hajuvettä ja odottaa komeaa miestään). Tämä viesti saa ehkä katsojan ostamaan kuvan alusvaatteet. Samalla tavalla mikä tahansa kuva tai taideteos on muutakin kuin se, mitä se esittää - kuva viittaa aina johonkin ulkopuolellaan olevaan. Tämä pätee myös Ulla Karttusen teokseen. Tätä ei kuitenkaan ymmärrä ihminen, jolta kuvanlukutaito puuttuu.

Kohutaiteesta

2008-05-02T13:09:00.004+02:00

Kuten Juha Okko tuoreimman Taiteilija-lehden (2/2008) pääkirjoituksessa toteaa, "elämme --- huomiotaloudessa, jossa julkisuuteen pääsyä - aiheesta tai aiheetta - pidetään positiivisena, inhimmillistä ja erityisesti taloudellista kasvua edistävänä toimintana. Paitsi visuaalisen alan taiteilijoiden kohdalla, koska heille "kohuteosten" teko on "vain tapa nostaa itseä julkisuuteen". --- Taiteen pitäisi ikäänkuin näkyä ja kuulua vain neutraalisti, sopivalla tavalla taustalla kohisten."

Kuka tahansa Juhani Palmu, Jani Sievinen tai Matti Nykänen saa nostaa itseään vapaasti julkisuuteen, koska heillä on markkinatalouden näkökulmasta puhtaat jauhot pussissaan: he haluavat rahaa, näkyvyyttä ja myydä itseään tai tuotettaan. Mutta kun joku "tuntematon" tekee jotain näkyvää nostaakseen yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita keskusteluun, niin johan ollaan heti kyseenalaistamassa tekijän vaikuttimet. Mutta miksi tekijät halutaan paitsi vaientaa, myös nuijia maanrakoon?

Keiden intresseissä on estää ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista (Okko luettelee mm. kansalaissodan voittajat ja häviäjät, sotasukupolven ja sen lasten vaietut muistot, väkivalta perheissä ja yhteiskunnassa, lasten oikeudet, koulun ja kodin vastuu, julkisen ja yksityisen minän erillisyys, seksuaalinen identiteetti, vallan ja yksilön suhde, vapauden ja velvollisuuden suhde, maapalloistuminen, kansalaisten avuttomuus nopeiden muutosten ja rajattoman informaation edessä) puhuminen? Itselleni tulee nyt ensimmäiseksi mieleen vain ne, joilla on varaa tai valtaa käyttää muita ihmisiä hyväkseen omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Pedofiilit tms. eivät varmaankaan halua, että pedofiliaa tai lapsipornoa sivuavista aiheista käydään yhteiskunnallista keskustelua, koska silloin saatettaisiin keksiä keinoja estää tai vaikeuttaa pedofilian harjoittamista.

Tuntuu, että yhteiskunnan yleinen moraali on jo niin markkinatalouden läpitunkema, että kaikki toiminta, jolla ei ensisijaisesti tähdätä jonkin tuotteen myymiseen, on jotenkin epäilyttävää ja moraalisesti arveluttavaa. Kuten ongelmien nostaminen esiin. Ikävistä ja vaikeista asioista ei haluta keskustella raskaan työpäivän jälkeen, kun on selkä hiessä ansaittu rahaa, joka taas työpäivän jälkeen kulutetaan viihteeseen, jonka avulla voi unohtaa raskaan työpäivän. Kuka siinä nyt ehtisi vielä ongelmia ratkomaan? Anteeksi kyynisyyteni...

Kässäkärpänen puraisi

2008-05-01T19:45:00.008+02:00

Laitan tähän pari kuvaa joistain talven aikana aloitetuista (osa myös lopetetuista) tuotoksista.

Ensimmäinen projekti oli tämä "karvahattu". Tein tämän jälkeen toisen hieman pienemmän tytölleni.

Seuraava projekti oli talvihuivi vihreästä mohairista, itselleni tietenkin. :)

Tämä projekti on kesken, tällaisia mummonneliölappusia tarvitaan tyynynpäälliseen yhdeksän kappaletta. Muutama puuttuu.

Oltiin tänään Korkeasaaressa viettämässä tyttären ensimmäistä vappua. Oli hyvä sää, ja tyttö nukahti kävelymatkalla Mustikkamaan läpi, juuri ennen Korkeasaaren siltaa, ja nukkui tyytyväisenä yli kaksi tuntia... ;-) No, ensi vuonna mennään sitten uudestaan.

Törmättiin vapputorilla sukulaistyttöön, joka oli myymässä viimeisiä vappupalloja pois ja saimme hienon sudenkorentopallon!

Sarjakuvaa pyykkikoriin

2008-04-27T21:55:00.023+02:00

Pesen pyykkiä jatkossa myös sarjakuvan muodossa (silloin kun ehdin). Tervetuloa seuraamaan kotiäidin edesottamuksia! Tässä avausjakso:

Tavarat hukassa

Blogiin saattaa muuten jatkossa ilmestyä myös valokuvia, esim. tekemistäni neuleista.

Tyttö tuli!

2007-03-03T18:37:00.000+02:00

Nyt se totaalinen elämänmuutos sitten tapahtui. Tarkemmin sanottuna 13.2. Meistä tuli perhe. Olo on jo yllättävän rauhallinen, noin yleensä - tietysti välillä hypin seinille. Pari viimeistä viikkoa on ollut hurjaa tunteiden mylläkkää, kun aikaa pelkästään itselleni ei enää ole (paitsi nyt, ehkä muutama minuutti ennen kuin lapsi herää). Nyt alan ehkä pikkuhiljaa tottua ajatukseen, että mikään ei ole entisenlaista. Tiesinhän sen tavallaan etukäteen, mutta on ihan eri asia kokea se. Onneksi minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia.

Siinä missä ennen saatoin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja omistautua tunneiksi omille projekteilleni tai fiilistellä suihkussa puoli tuntia, pitää nyt miettiä pesenkö hampaat vai kasvot, kirjoitanko blogia vai nukunko. Yleensä nukkuminen menee kaiken edelle. Pakollisiksi olen priorisoinut myös syömisen ja peseytymisen - muuta ei yleensä ehdi, koska vietän vielä noin puolet ajastani imettämässä vauvaa. Olen parissa viikossa oppinut nopeaksi syöjäksi, mikä on saavutus tässä iässä. Sen sijaan vauva on tullut äitiinsä - saattaa käyttää ateriointiin jopa tunnin kerrallaan... Toivon, että se oppii pian nopeammaksi. :-)

Lapsi on tolkuttoman suloinen. Sillä on sointuva ääni ja suuret siniset silmät. Se tuhisee, uikuttaa, nikottelee je huokailee söpösti syödessään ja venytellessään, ja jos joku asia vaatii vanhempien välitöntä huomiota, se vääntää päälle hevisoundin. Jos hevisoundia jatkuu pidempään, mieheni laittaa korvatulpat korviin. Yleensä vauvan toiveet on helppo toteuttaa - sillä on joko nälkä tai sitten kakkaa vaipassa. Ilmavaivat onkin sitten asia erikseen, se hankalin juttu. Onneksi niitä ei ole vielä ollut hirveästi. (Koputan puuta.) Silti meillä valvotaan nyt aika paljon öisin - vauvalla ei ole vielä mitään hajua vuorokausirytmistä.

Janne Behmin mielipidekirjoitus Hesarissa sai pohtimaan

2007-02-11T18:04:00.000+02:00

Janne Behmin tämänpäivän Hesarin mielipidesivulla julkaistu kirjoitus Työttömyysturva kuuluu myös apurahan saajille oli mielestäni kiinnostava ja ansiokas. Erityisesti pari kohtaa jäi mieleeni ja palasin niihin ajatuksissani päivän mittaan.

"Tutkijan (tai taiteilijan) saama apuraha ei ole verrattavissa yrittäjien tai freelancereitten toiminnan tuottamaan taloudelliseen hyötyyn. Esimerkiksi väitöskirjatyö ei ole tutkijalle taloudellista hyötyä tuottava suoritus, vaan apuraha on edellytys tutkimustyöhön keskittymiselle.

Historiallisesti tutkimustoiminta on ymmärretty useimmiten yhteiskuntaa hyödyttäväksi toiminnaksi, ja juuri tämän asian takia tutkimustoiminnan rinnastaminen yrittämiseen sisältää ajatteluvirheen."

Olen täysin samaa mieltä Behmin kanssa, ja lisään, että samoin kuin tutkimustoiminta, myös taiteen tekeminen on historiallisesti ymmärretty yhteiskuntaa hyödyttäväksi toiminnaksi. Sitä se myös on, edelleen. Moni ihminen ei nykyään kuitenkaan ajattele näin, vaan uskoo taiteilijan olevan itsensä teosmyynnillä elättävä yrittäjä. Tähän sisältyy myös oletus siitä, että taiteilijan tuotanto toteuttaa laadultaan ja sisällöltään yleisön eli kuluttajan toiveita. Tämä on kuitenkin täysin väärä oletus - taiteilijan tarkoitus ei yleensä ole myydä itseään kuluttajille, vaan pikemminkin tuoda uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun.

Tämä sulkee siis pois yrittäjyyden mahdollisuuden. Taiteilija ei pyri maksimoimaan voittoa omaan taskuunsa, vaan hän yrittää tuloillaan ainoastaan saavuttaa jonkinlaisen perustoimeentulon ja mahdollisuuden taiteentekemisen (joka sisältää yllättävän paljon menoja) jatkumiseen. Kun nyt sitten taiteilija ei toteutakaan kuluttajan toiveita, kuluttaja voi purkaa turhaumaansa kiukuttelemalla ja vaikkapa nimittelemällä taiteilijaa huonoksi taiteilijaksi. Yllättävän monet kuluttajat jopa vaativat, että heidän olisi saatava taiteilijan teokset ilmaiseksi käyttöönsä, jolloin taiteilija ei saisi teoksistaan EDES NIMELLISTÄ korvausta.

Jos kerran taide hyödyttää yhteiskuntaa (ja jopa suoraan yrityselämää), niin eikö silloin olisi myös oikein, että yhteiskunta rahoittaisi taidetta riittävästi? Demokraattisessa yhteiskunnassa yhteiskunnan rahoitus säilyttäisi taiteilijalla (ja taiteella) suuremman riippumattomuuden kuin yksityinen rahoitus. Vanhassa, melko hyväksi koetussa rahoitusmallissa perusrahoitus tuli yhteiskunnalta, mutta yksityiseltä taholta saatiin lisärahoitusta. Valitettavasti yhteiskunnan rahoitusosuus on nykyisellään aivan riittämätön.

Suuri osa ihmisistä (=kuluttajista?) toimii tällä hetkellä teini-ikäiselle tyypillisellä tavalla. Halutaan asioita, joita muillakin on, ihaillaan ihmisiä, joita muutkin ihailevat, ostetaan tavaraa tiedostamatta, että itse asiassa ostetaan mielikuvia. Tietyn tavaran ostamisen seurauksia muille ihmisille tai ympäristölle ei useinkaan tiedosteta.

Kuvaavaa tilanteelle on, että ihmisen tärkein rooli näyttää nykyään olevan kuluttajan rooli - ei niinkään kansalaisen tai työntekijän rooli. Kuluttaminen leimaa yhä voimakkaammin koko identiteettiämme. Tämä on jo pitkään ollut nuorison ominaisuus, mutta nyt tuntuu, että suurin osa aikuisväestöstämmekin määrittelee itsensä vain kuluttamisen kautta. Nykyään tuntuu olevan huomattavasti kunniallisempaa olla tehokas kuluttaja (lue: vastuuton tuhlari) ja kiltti työssäkävijä (lue: suorittaja ja hyväksynnän hakija), kuin apurahan avulla yhteiskunnalle innovatiivista asiantuntijatyötä tekevä ja itselleen voittoa tavoittelematon pätkätyöläinen tai freelancer.

"Neljänneksi, työministeriön toiminta tuottaa tasa-arvon vastaisia seurauksia, koska valittu linja tekee tieteellisestä urasta epärealistisen vaihtoehdon vähävaraisille, perheellisille sekä lapsen hankkimista suunnitteleville naisille."

Myös taiteellinen ura on usein naisille epärealistinen valinta, sillä sen lisäksi, että naistaitelijat saavat huonompia opetustöitä kuin miestaiteilijat, he saavat myös huonommin tilaustöitä jne. Tämä kasaa taiteilijoiden parissa yleistä köyhyyttä erityisesti naistaiteilijoille. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, että naiset joutuvat usein valitsemaan taiteilijanuran ja perheenperustamisen välillä. Edellinen sukupolvi on joutunut alistumaan tähän ajatellen, että se on normaali elämänvalinta. Nykyinen nuori taiteilijasukupolvi pitää ehkä kuitenkin enemmän yhtä yli sukupuolirajojen kuin edelliset sukupolvet. Lisäksi nuorempi sukupolvi on tottunut saamaan monia asioita itsestäänselvyytenä, joten ehkä nuoret naiset uskaltavat vaatia yhteiskunnalta mahdollisuutta sekä valita oma alansa että hankkia lapsia.

Kiireellinen kiertokirje istuville ministereille, mielenosoitus pe 2.3., sekä kutsu uuteen keskustelutilaisuuteen ke 14.2.

2007-02-06T12:39:00.000+02:00

Blogin kirjoitusväli on päässyt aika harvaksi, koettakaa kestää. Mielessäni pyörii tällä hetkellä lähinnä odotuksen loppuvaiheeseen liittyvät sählingit, mutten halua niitä kuitenkaan ruveta täällä blogissa puimaan. Tai ehkä sitten jälkeenpäin, kun synnytys on ohi ja ollaan päästy vauvarytmiin jotenkin kiinni. Mutta nyt muihin asioihin.

Kiireellinen kiertokirje
TATUSOTU-työryhmä on laatinut kiireellisen kiertokirjeen työministeri Tarja Filatoville ja sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataiselle. Kirjeessä vaaditaan etenkin työministeriltä toimenpiteitä vielä hänen tämänhetkisen ministerikautensa aikana. Kiertokirje sekä Filatovin ja Haataisen sähköpostiosoitteet ovat kopioitavissa osoitteessa:
http://tatusotu.blogspot.com/2007/02/kiertokirje.html

Mielenosoitus perjantaina 2.3. eduskuntatalon portailla
Taiteilijoiden ja tutkijoiden sekä muiden kulttuurialan pätkätyöntekijöiden yhteinen mielenosoitus järjestetään eduskuntatalon portailla perjantaina 2.3. klo 12. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan - kerrankin on tilaisuus saada aikaiseksi tarpeeksi suuri mielenosoitus, jotta se herättäisi aitoa kiinnostusta mediassa ja sitä kautta laajemmassa yleisössä.

TATUSOTU-työryhmän kutsu vapaamuotoiseen keskustelutilaisuuteen 14.2. Lallukan taiteilijakotiin
AIHEENA: Taiteilijoiden ja tutkijoiden sekä muiden kulttuurialan toimijoiden yhteisen vaali- ja toimintastrategian laatiminen

MITÄ VOIMME TEHDÄ YKSITTÄIN JA YHDESSÄ NOSTAAKSEMME TYÖTTÖMYYS- JA
SOSIAALITURVAONGELMAMME JULKISEEN KESKUSTELUUN ENNEN VAALEJA?

POHDIMME KONKREETTISIA TOIMINTATAPOJA, JOILLA LÄHESTYMME KANSANEDUSTAJAEHDOKKAITA, KANSANEDUSTAJIA, MINISTEREITÄ JA VIRKAMIEHIÄ SEKÄ ERI VIESTIMIEN TOIMITTAJIA.

Keskustelu jatkuu! TATUSOTU-työryhmä järjesti keskustelutilaisuuden (Ylioppilasteatterissa 24.1.2007) ja Eduskunnan kuvataidekerho seminaarin (eduskunnassa 31.1.2007), jotka herättivät kysymyksiä jatkotoimenpiteistä. Nyt on tarkoitus koota yhteen ajatuksia siitä, mitä me eri alojen taiteilijat ja tutkijat sekä vastaavissa luovan työn ammateissa toimivat voisimme yhdessä tehdä ennen vaaleja herättääksemme julkista keskustelua meitä koskettavista työttömyys- ja sosiaaliturvan ongelmista.

Miten lähestyä kansanedustajia, kansanedustajaehdokkaita, ministereitä ja virkamiehiä? Heiltä on kysyttävä suoraan, miten he aikovat viedä asioitamme eteenpäin! Nyt, vaalien alla, on aika yhdistää voimat ja laatia yhteinen toimintastrategia. On toimittava laajemmin kuin oman ammattikunnan piirissä, jotta sanomallamme olisi painoarvoa.

Keskustelemme Lallukassa muun muassa kansanedustajaehdokkaiden patistamiseksi laadittavasta kiertokirjeestä, perjantaina 2. maaliskuuta kello 12 eduskuntatalon edessä järjestettävästä mielenosoituksesta sekä vierailuista eri ministeriöissä. Lisäksi pohdimme, tulisiko meidän järjestää iso vaalikeskustelu aiheesta esim. Kiasmassa 6.3. tai 8.3.

Tule siis keskustelemaan ja toimimaan! Paikkana on Lallukan taiteilijakodin juhlasali (Apollonkatu 13) keskiviikkona 14.2.2007 kello 18.15-20.30.

Tilaisuuden järjestävät TATUSOTU-työryhmä, eri kuvataidejärjestöjen jäsenet, kuvataiteilija Marja Hakala (TML, TGR, Muu ry, HTS), akateemikko/taidegraafikko Outi Heiskanen (STG, kunniajäsen), kuvanveistäjä Helena Hietanen (SKL, Muu ry, HTS), kuvataiteilija Nella Keskisarja (TML, HTS), kuvataiteilija Markus Renvall (Muu ry, Av-arkki) ja keraamikko/kuvanveistäjä Kristina Riska (SKL, TAIKO/ORNAMO) sekä kulttuuritoimittaja Tina Cavén (Suomen journalistiliitto) ja kriitikko Otso Kantokorpi (SARV).

Lisätietoja Lallukan tilaisuudesta:
Helena Hietanen, p.050-5366184, helena.hietanen (at) saunalahti.fi (ilmoittautumiset),
Nella Keskisarja p. 041-5177526

Lisätietoja TATUSOTU-työryhmästä:
Outi-Alanko Kahiluoto, p. 050-5614492, outi.alanko (at) vihreat.fi
Martti-Tapio Kuuskoski, p. 040-0012424, martti.kuuskoski (at) helsinki.fi

Katso myös http://www.tatusotu.blogspot.com, josta löytyy mm. tapauskertomuksia taiteilijoiden ja tutkijoiden työttömyys- ja sosiaaliturvaan liittyvistä ongelmista. Lisää tapauskertomuksia otetaan vastaan TATUSOTU-työryhmässä ja tilaisuudessa!

Nyt on oikea hetki panostaa sosiaaliturvamme nostamiseen samalle tasolle kuin se muillakin suomalaisilla on
Kaikenkaikkiaan TATUSOTU-työryhmä on tehnyt mielestäni todella hyvää työtä sekä vetoamalla julkisesti suoraan päättäjiin että keräämällä tavoitteidensa taustaksi tietoa taiteilijoiden ja tutkijoiden nykyisestä tilanteesta ja konkreettisia esimerkkejä epäkohdista. Työryhmä on käyttänyt tehokkaasti ja monipuolisesti hyödyksi erilaisia viestintäkanavia. Varsinkin blogi on osoittautunut hyväksi välineeksi tiedottaa, kerätä ja arkistoida tietoa. Tällä vaivannäöllä, paneutumisella ja osaamisella työryhmä ansaitsee kaiken osallistumisemme ja tukemme työlleen!

Kulttuurin arvo - mikä se on?

2007-01-25T21:17:00.001+02:00

Mikä on kulttuurin (merkityksessä: taide ja tiede) arvo? Nykyään sillä tuntuu olevan ihmisten enemmistölle pelkkä välinearvo - eli käydään katsomassa auktoriteettien suosittelemia kulttuurin tuotteita, jotta saataisiin hyväksyntää ja oltaisiin muiden silmissä kulturelleja ja kiinnostavia ihmisiä. Tuntuu, että kovin harvoin enää kulttuurin äärelle mennään kokemaan jotakin, syventymään uusiin tai vanhoihin merkityksellisiin ajatuksiin. No, toisinaan sentään mennään viihdyttämään itseään niin, että elämän ikävät asiat unohtuvat hetkeksi. Tämä on kuitenkin enemmän viihdettä kuin kulttuuria.

Yrityksille kulttuuri on jo pidempään ollut pelkkä väline taloudellisen voiton saamiseen, eikä trendi ole muuttumassa. Totta onkin, että juuri kulttuuri on aikoinaan mahdollistanut suomalaisten yritysten kansainvälisen menestyksen. Yritykset osaavat myös käyttää hyödyksi sitä, että kulttuurin tekijälle kulttuurilla on muukin arvo kuin rahallinen arvo. Osittain tämän takia tekijät ovat nyt joutuneet ahtaalle. Ja tekijänoikeuslain siirtäminen opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön huonontaisi tilannetta vielä monin verroin. Yritykset ovat jo yhdistäneet voimansa oman etunsa ajamiseksi, nyt on myös kulttuuriväen pakko yhdistyä.

Pelkkä välinearvo tuntuu nykyään olevan paitsi kulttuurilla, myös sen tekijöillä. Yritykset haluavat viedä tekijänoikeudet kulttuurintekijöiltä eli sisällöntuottajilta. Apurahoja riittää vain parille prosentille taiteilijoista, ja ne, jotka niitä saavat menettävät sosiaaliturvansa ainakin äitiys-, työttömyys- ja sairauspäivärahan osalta (tästä voisi päätellä, että apurahat on suunnattu lähinnä nuorille, terveille ja lapsettomille taiteilijoille, mutta näin ei oikeasti ole). Apurahoista ei myöskään kerry eläkettä, kuten muista tuloista! Vanhemmalle taiteilijasukupolvelle tämä on todella uhkaava tilanne - heistä sentään moni on saanut apurahoja.

Kela tulkitsee mielivaltaisesti apurahan tuloksi tai ei-tuloksi aina niin päin, että se huonontaa kulttuurintekijän asemaa (ikäänkuin Kela epäilisi kulttuurin tekijää kroonisesti epärehelliseksi oman edun tavoittelijaksi, jota on pidettävä erityistarkkailussa). Lisäksi taidemuseot ja näyttelyiden järjestäjät maksavat kyllä työntekijöilleen palkkaa, mutta eivät taiteen tekijöille, joiden teoksia museoissa esitetään. Artisti maksaa. ;-)

Yhteiskunnassa on menossa kausi, jolloin on luvallista pompottaa ihmisiä miten tahtoo, jos siihen vain on mahdollisuus eli valtaa. Ihmisarvon kurssi on laskussa. Tämänhetkinen yleinen moraali sallii sen, että kulttuuriväeltä evätään sosiaaliturva, yritykset voivat yksipuolisesti sanoa irti sitoutuneimmatkin työntekijänsä ja jopa nuorisoa voidaan mollata julkisesti, täysin epäasiallisesti ja julmasti auktoriteettien taholta televisio-ohjelmissa. Jos Idols-kisa olisi laulukilpailun sijaan esimerkiksi nuorten tekniikan taitajien kilpailu, voitaisiinko osallistujia silloin nöyryyttää julkisesti näin epäasiallisesti esimerkiksi tekemällä huomautuksia heidän ulkonäöstään? Miettikää sitä.

Nämä erilaiset nöyryyttämiseen liittyvät faktat ovat järkyttäviä kun ajattelee, millaisia tragedioita ne merkitsevät yksittäisen (mutta määrällisesti jopa usean kymmenen tuhannen) ihmisen elämässä. Jos lapsemme kasvavat tähän pompotuspeliin, heistä tulee helposti joko suorittajia tai katkeroituneita syrjäytyjiä, jotka käyttävät vähäisenkin tilaisuuden pompottaa ketä tahansa toista ihmistä heti tilaisuuden osuessa kohdalle. Tällaisessa yhteiskunnassa empatiaa tuntemaan kykenemättömät psykopaatit saavat moraalisen oikeuden rellestää vapaasti ja ajaa muita ihmisiä itsemurhan partaalle.

Kulttuurin tehtävä on ollut muistuttaa ihmisiä perusasioista - ihmisoikeuksista (vapaudesta), oikeudenmukaisuudesta (tasa-arvosta) ja empatiasta (veljeydestä) ja pitää käynnissä yhteiskunnan arvokeskustelua. Mitä tapahtuu, jos meillä ei kohta enää ole yhtään kulttuurin tekijää? Jos päätetään, ettei heitä tarvita? Tai jos he menevät lakkoon kurjien olojensa takia? Miksi yhteiskunta muuttuu ilman kulttuuria? Lakkaako se olemasta sitämukaa, kun viimeisiltäkin asioilta katoaa merkitys? Tai entä jos vihaisia kulttuurin tekijöitä on kahden vuoden päästä 36 000 henkeä? Jos siihen mennessä heidän tilanteensa ei edelleenkään ole muuttunut paremmaksi, mitä he tekevät?

Valitettavasti yhä harvemmilla ihmisillä on "kulttuurin lukutaitoa", eli uskallusta lähestyä teosta ja kokea se (tai olla kokematta) omalla tavallaan. Tämä taito vähenee tulevaisuudessa ennestään, kiitos taideaineiden vähentämisen perusopetuksesta. Ihmisillä tulee siis olemaan yksi kanava vähemmän saada vaikutteita ja olla vuorovaikutuksessa. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä uusia innovaatioita. "Kulttuurin lukutaidon" väheneminen vahvistaa myös kulttuurin arvon muuttumista pelkäksi eliitin statusarvoksi.

Miten te muut näette tulevaisuuden? Pitäisikö tehdä jotain? Mitä? Miten saamme kulttuurin arvostusta nostettua sille kuuluvalle tasolle?

24.1. TATUSOTU -keskustelutilaisuus

2007-01-19T22:32:00.000+02:00

TATUSOTU -keskustelutilaisuus ke 24.1. Helsingin Ylioppilasteatterilla
Muistattehan TATUSOTU -keskustelutilaisuuden keskiviikkona 24.1. klo 15.30 - 18.00! Siellä keskustellaan sosiaaliturvan aukoista ja sivistyneestä yhteiskunnasta ja siitä MIKSI TUTKIJOILLA JA TAITEILIJOILLA EI OLE SOSIAALITURVAA.

Mennään sankoin joukoin Helsingin Ylioppilasteatterille (Aleksanterinkatu 23, sisäänkäynti rautaportista Kolmen sepän aukiolta) näyttämään miten monia meistä nuo asiat koskevat, ja että ne ovat tärkeitä! Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet. Paneelikeskustelussa on mukana kansanedustajia eri puolueista. Tapahtuman järjestää kansanedustajaehdokas Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) tukiryhmä, TATUSOTU-työryhmä.

Lisää tietoa löytyy Tatusotu-blogista: http://tatusotu.blogspot.com/

Ilmestynyt: Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle
Tiina Vainolta on ilmestynyt Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle. En ole vielä ehtinyt tutustua oppaaseen, mutta ehkä siinä on hyödyllistä tietoa myös jo jonkin aikaa sitten valmistuneelle kuvataiteilijalle. ;-)

Oppaassa käsitellään mm. näyttelyn pitämistä, näyttelysopimuksen tekemistä, apurahan hakemista, työhuoneen hankintaa, vuokrasopimuksen tekemistä ja taiteilija-ammatin harjoittamista ammatinharjoittajan, palkansaajan ja työvoimaviranomaisen näkökulmasta. Teoksessa on myös lukuisia esimerkkejä tosielämän tapahtumista.

Opasta on myynnissä Helsingissä Taidemaalariliitossa, Turussa Titanik-galleriassa, Tampereella Mältinrannan taidekeskuksessa ja Lahdessa Taidepanimolla. Sitä voi tilata myös netistä: http://julkaisumyynti.turkuamk.fi, jolloin hinta on 22 e + toimituskulut 4 e, sähköpostitse: julkaisumyynti@turkuamk.fi tai puhelimitse 010 5535 810.

Vainio, Tiina: Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle. Turku, 2006.
144 s. ISBN 952-5596-64-8. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 32.

Hyvää uutta vuotta (vihdoinkin)!

2007-01-16T21:51:00.000+02:00

Minun kohdallani vuosi on alkanut hyvin - olen kiitollinen tuttavapiirilleni monista asioista. Ensinnäkin, meillä alkaa olla kaikki tarpeelliset vauvanhoitotarvikkeet ja -vaatteet kasassa, vaikka vielä muutama viikko sitten tuntui, että kaikki on vielä levällään. Totesin, että suurin osa tavarasta on saatu tai ostettu kierrätettynä - suurin osa sukulaisilta, ystäviltä ja tutun tutuilta. Kiitokset teille, sekä vinkeistä että tavarasta. Puskaradio on toiminut hyvin!

Hävettää sanoa, että äitiysvaatteisiin ja -varusteisiin on mennyt ehkä saman verran (tai jopa enemmän!) rahaa kuin vauvan vastaaviin. Sitä se turhamaisuus ja mukavuudenhalu teettää. Mutta on muistettava, että lapsen osalta tämä on vasta alkua. Todelliset menot alkavat vasta sitten kun lapsi sairastaa ja tarvitsee isompia vaatteita jne. Ja kun lapsi on syntynyt, voi helpommin langeta ostamaan jonkun ihanan mekon tai värikkään paidan... koska meidän lapsi olisi NIIN söpö siinä. :-)

Olen teille blogiin kirjoittaneille kiitollinen innokkaasta keskustelusta ja myös sen hyvästä tasosta. Pidetään sen henki edelleen rakentavana ja rauhallisena eikä provosoida toisiamme turhaan. Pyrkikäämme myös edelleen perustelemaan väitteemme, niin niitä on helppo ottaa todesta, ymmärtää ja kommentoida. Näin pidetään keskustelu "auki" (eli tarpeeksi asiallisena) erilaisten näkökantojen esilletuomiseen. Liian fanaattista keskustelua voi erisuuntaisia mielipiteitä omaavan olla vaikeaa ottaa vakavasti, saati osallistua siihen - se voi jopa tuntua ajan hukalta. Mutta tästä ei nyt ole pelkoa - keskustelijoiden keskinäinen arvostus on toistaiseksi säilynyt.

En ole joutunut sensuroimaan mitään (paitsi yhden itsekirjoittamani kommentin poistin puolivahingossa, kun testasin blogisoftan toimintoja). Jatketaan samaan malliin. Kiitos vielä kaikille osallistujille!

Huomenna meillä on raskausajan viimeinen neuvolalääkärikäynti (37. raskausviikko). Jännittävintä on saada tietää, onko lapsi jo kääntynyt pää alaspäin (ja mieluummin myös kiinnittynyt lantioon). Jos ei, niin synnytystavan valinta vaatii lisäselvityksiä.

Melkein toivon, että synnytys käynnistyisi pian, jo parin viikon sisällä. Silloin olisin vielä aika hyvissä voimissa. Heh, aion ottaa mukaan hyviä levyjä sekä miehelle uimahousut ja maukkaita eväitä. Kättärillä kuulemma on mahdollisuus kuunnella musiikkia ja käyttää vesiallasta synnytyksen edistämiseen. :-D Varsinainen huviretki!

Eilen kävin vielä uimassa, mutta vaatteiden pukeminen ja riisuminen alkaa olla kovin rankkaa, samoin hallille raahautuminen. Uiminen kyllä palkitsi vaivan - ei sillä, että olisin pystynyt uimaan kuin hai (pikemminkin kuin valas), mutta se rentoutti selkää aivan erityisellä tavalla, kun vesi vapautti minut hetkellisesti painovoiman vaikutuspiiristä.

Malmin uimahallin höyrysauna on paras laatuaan (olen varmaan jäänyt koukkuun sen eukalyptus-tuoksuun!) - tosin en enää tässä vaiheessa oikein jaksa istua sielläkään. Huomenna selvinnee, saanko vielä käydä uimassa ennen synnytystä. Vaikka en kyllä välttämättä enää jaksa.

Sänkyasiaa

2006-12-30T13:04:00.000+02:00

Uuden perheenjäsenen tulo saa helposti perheen talouden sekaisin. Mielikuvituksen käyttäminen edullisten tila- ja välineratkaisujen keksimiseksi on vaikeaa, kun fyysinen olo on epämukava ja monta ratkaistavaa ongelmaa syöksyy päälle kerralla. Kukapa olisi esimerkiksi tullut ajatelleeksi lasta tehdessään, että 120 senttiä leveä runkopatja alkaa käydä ahtaaksi jo raskauden loppuvaiheessa? Ja kuinka kauan lapsi mahtuu nukkumaan äitiyspakkauksen laatikossa? Ja missä laatikkoa uskaltaa pitää - lattialla vai pöydällä? Todennäköisesti joudumme jokatapauksessa jossain vaiheessa hankkimaan lapselle oman pinnasängyn, vaikka parisänky olisi kuinka leveä ja äitiyspakkauksen laatikko loppuun asti hyödynnetty.

Koska haluamme pitää kodissamme mahdollisimman vähän palonestoaineilla ja muilla kemikaaleilla kyllästettyjä huonekaluja, ajattelimme hankkia seuraavaksi sängyksi koko perheelle sopivan 160 senttiä leveän futonin. Hinta tulisi olemaan samaa luokkaa kuin vastaavankokoisten muidenkin sänkyjen. Yllättävää kyllä, vaikeinta operaatiossa on löytää riittävän yksinkertainen, mutta siisti runko sängylle. En haluaisi maksaa turhuuksista, joita en kuitenkaan jaksa katsella. Osaako joku kertoa mitä käyttöä on esimerkiksi sängyn päätylevyllä? Itse en keksinyt mitään. Meidän pitää kai tehdä sänky itse.

Nyt se on todistettu - ihminen pystyy kehittämään stressiä ihan mistä tahansa aiheesta - jopa lisääntymisestä. Vai lieneekö tämä vaihe, joka kuuluu asiaan lasta odotellessa? Tässä ollaankin jo 34:llä viikolla, ja tuntuu, että kovin moni asia on vielä vaiheessa. Mutta kai siihen vaiheessa oloon pitää vain tottua. :-)

Rauhaisaa joulua!

2006-12-23T04:47:00.000+02:00

Vauva vatsassani potki niin innokkaasti nyt aamuyöllä, että heräsin lopulta ihan kunnolla, ja päätin hieman ympäri asuntoa käveltyäni käyttää tämänkin ajan hyväkseni. Vauva taisi sitäpaitsi jo nukahtaa.

Yhdistetty joulu-/vauvasiivous on vihdoin tehty, ihanaa! Eilen aamupäivällä olin vielä stressaantunut, ja hoputin miestä imuroimaan ja pesemään pyykkiä - molemmat kun ovat vähän turhan fyysistä työtä ison vatsan kanssa tehtäväksi. Toki olin mukana säätämässä ja neuvomassa, mikä taisi kuitenkin olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi...

Tänään lähdemme joulunviettoon Pornaisiin. Täytynee varmuuden vuoksi ottaa synnytyskassi mukaan, vaikka mikään ei viittaakaan siihen, että lapsi olisi tulossa vielä joulunpyhinä. Tarkoitus on sitäpaitsi tulla kotiin jo ensimmäisenä joulupäivänä, ja lähteä sitten hyvissä ajoin Tapaninpäivän viettoon Espooseen.

Tänä vuonna ostin vain yhden joululahjan - ne muutamat muut lahjat ovat aineettomia ja itse tuotettuja. Valinnan taustalla vaikuttavat sekä akuutti rahapula että ekologiset valinnat, sekä näiden lisäksi halu käyttää omaa luovuutta ja tehdä lahjoista henkilökohtaisempia. Suvun lapsetkin ovat vielä niin pieniä, etteivät juurikaan osaa arvostaa tavaraa.

Käytimme mieheni kanssa luovuutta myös joulukorttien teossa. Koska lähes säännönmukaisesti myöhästymme maagisesta postin edullisen jakelun rajasta, niin otimme itsellemme lisäaikaa lähettämällä kortit sähköpostitse (niille, joilla tämä mahdollisuus on käytössään). Emme myöskään tyytyneet perinteiseen kuvakorttiin, vaan teimme musiikkitervehdyksen. Kirjoitin sanat, mieheni sävelsi ja sovitti laulun, ja sitten lauloimme sen nauhalle. Kyllä nykyään on kaikki niin näppärää! Tämän joulukortin kantavat teemat ovat kotikutoisuus, arkisuus ja inhimmillisyys (huomaa mm. Fazer-pianon pedaalin narina ja koskettimien kolahdukset, lauluäänten hauraus ja horjuminen jne.), joita korostimme vielä kuvituksen avulla.

Ehkä pyrimme arjen luovilla ratkaisuilla vähitellen eläytymään lapsiperheen arkeen. Käytännössä luovuus varmasti tulee kärsimään valvotuista öistä jne, mutta saattaa toisaalta ajan kuluessa muuttua jopa spontaanimmaksi ja elämänmakuisemmaksi - näin ainakin vielä tässä vaiheessa ajattelen. ;-) Jokainen perhe rakentaa arkensa itse - hyvin pitkälti lapsen ehdoilla. Arjesta voi varmaankin pyrkiä karsimaan turhempia asioita ja keskittymään vain olennaisiin asioihin. Eri asia sitten on, mitä nämä asiat itsekullekin ovat, ja mihin asti oma energia missäkin vaiheessa riittää. Luulen, että vanhemmuudessakin minulle yksi vaikeimpia asioita tulee olemaan oman puutteellisuuden hyväksyminen.

Hesarin taideapurahakeskustelu

2006-12-12T17:42:00.000+02:00

Huomasin eilen, että Hesarin nettisivuilla on meneillään jotakuinkin ala-arvoinen keskustelu siitä, pitäisikö Suomessakin jakaa enemmän taideapurahoja. Täällä kun on taiteen puolella huonompi apurahatilanne kuin muissa pohjoismaissa. Hesarin artikkelissa oli mainittu esimerkkinä Tanska:

"Suomi jakaa taiteilijoille apurahoja noin 12 miljoonaa euroa, kun taas esimerkiksi väkiluvultaan jokseenkin samankokoinen Tanska myöntää taiteilijoilleen avustuksina yli 30 miljoonaa euroa vuodessa."

En tiedä miten vertailukelpoisia nuo luvut ovat, mutta keskustelua ne ovat herättäneet:
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=39586&tstart=20

Kaikesta päätellen tällä hetkellä taiteilijaa osaa puolustaa vain taiteilija itse. Muutkin humanistit ovat tällä hetkellä tiukoilla, ja koska me taiteilijat emme ole pitäneet melua tilanteestamme, kukaan ei tiedä faktoja taidealasta ja sen työntekijöistä. Nyt vaan kaikki ahkerasti levittämään tietoa meistä taiteilijoista ja työstämme!

Tyttöjen puisto Pihlajamäkeen

2006-12-07T16:20:00.000+02:00

Pihlajamäkeen ollaan rakentamassa tyttöjen ajanviettoon sopivaa puistoa - skeittipuisto on toiminut jo useamman vuoden, mutta sitä ovat käyttäneet lähinnä pojat. Molempien puistojen suunnittelussa ovat olleet mukana myös Pihlajamäen nuoret itse. Pihlajamäen pojat tykkäävät skeitata, ja tytöt tykkäävät ilmeisesti keskustella yhteisessä, viihtyisässä kokoontumispaikassa.

Nopeasti ajateltuna asia kuulostaa selvältä: Jos kerran pojilla on oma puisto, niin täytyyhän tytöilläkin olla omansa. Onhan ihan oikein, että tyttöjen ja poikien harrastusten tukemiseen käytetään yhtä paljon rahaa.

Mutta, onko sukupuoli sitten todellakin se kaikista tärkein lähtökohta erilaisten harrastusmahdollisuuksien kehittämiselle? Onko sukupuoli tärkein nuorisoamme määrittävä tekijä? Vai onko se vain meille aikuisille kaikkein helpoin tapa lokeroida nuoria? Vai tarvitsevatko murrosikäiset nuoret tosiaan tämäntyyppistä tukea sukupuolisessa kasvussaan?

Mitä keksitään niille pojille, jotka eivät pidä skeittauksesta? Tai niille tytöille, jotka eivät niin välitä jutustelusta, vaan kaipaavat fyysistä toimintaa? Miksi he eivät ole uskaltautuneet skeittipuistoon skeittaamaan?

Peruskoulun yhtenä tehtävänä pitäisi mielestäni olla esitellä lapsille ja nuorille erilaisia harrastusmahdollisuuksia aina pesäpallosta piirtämiseen, ja baletista sienestykseen. Päämääränä ei saisi olla suorittaminen, vaan kiinnostuksen herättäminen (suorittamista koulussa riittää muutenkin, yleissivistystä jakava koulu ei saisi olla mikään armeija). Nuorilla olisi näin mahdollisuus valita elämäänsä muutakin sisältöä kuin vanhemmilta perityt tai kavereilta matkitut harrastukset. Ikävä kyllä luovien aineiden vähentäminen peruskouluopetuksesta on syömässä pois tämän mahdollisuuden.

Työ ja työttömyys - sopivassa suhteessa

2006-12-05T20:15:00.000+02:00

Kiitos kaikille kommentoijille, blogi vaikuttaa saaneen oikein hyvän alun! Olen erityisen imarreltu itseäni käsittelevän osion saamasta suosiosta. :-) Toivon kuitenkin, ettei blogi jatkossa pyöri vain oman napani ympärillä - mihin on kyllä suuri riski, kun tietää vatsani tämän hetkisen tilan.

Kuulin eilen erään tutun sanoneen itsensä irti telealan jätin palveluksesta huonon työilmapiirin takia. Häntä lainatakseni: "Ne, joilla on töitä, ahdistuu töistään, työttömät työn puutteesta." Tämän olen itsekin kokenut monta kertaa. En työilmapiirin huonoutta, vaan vaikeuden löytää sopiva tasapaino työn sekä oman vapauden ja jaksamisen välillä.

Niillä, joilla on työtä, on sitä usein liikaa, koska henkilöstöä on liian vähän. Työ on usein tehotonta, koska suunnitteluun ei ole aikaa - sammutetaan vain aina ensin pahimmat tulipalot. Ja samalla työperäiset sairaudet lisääntyvät. Toisaalta, jos olet useamman vuoden kokonaan poissa työelämästä opiskelun tai perheenperustamisen takia (varsinkin tietyillä aloilla) putoat helposti kokonaan työelämästä. Joillain aloilla ei sitäpaitsi arvosteta koulutusta juuri lainkaan, vaan ammattitaito punnitaan sen mukaan, mitä kaikkea olet saanut aikaan.

Kolikon kääntöpuoli, työttömyys, on sekin henkisesti raskas tilanne. Vaikka olet vapaa tekemään mitä haluat omien aikataulujesi mukaan, sinulla ei välttämättä ole mitään ammatillista yhteisöä - saati sen tukea. Pikemminkin voidaan puhua raa'asta kilpailusta. Ja miten selität kaverille, joka ehdottaa tapaamista kahvilassa, ettei sinulla juuri nyt ole varaa ostaa kupillista kahvia?

Vaikka olisit vain muodollisesti työtön (eli tekisit töitä ilman palkkaa), huomaat pian, että alkaa hävettää kävellä rähjäiselle (parempaan ei ole varaa) työhuoneelle aina niissä samoissa lukioaikana ostetuissa viisi kertaa paikatuissa ja värjätyissä farkuissa. Jossain vaiheessa vastaantulijoiden nyrpistelyt monta kertaa päivässä alkavat tuntua ikävältä, vaikka miten kovasti yrittäisitkin muistuttaa itsellesi, että he eivät tiedä miten pätevä oikeasti olet ammatissasi. Silloin iskee ikävä palkallisen työelämän suojiin - tilanteeseen, jossa sinulla on varaa ostaa uusi hame, ja mahdollisuus käyttää sitä. Tämän mahdollistaa esimerkiksi siistin toimistotyön tekeminen. Naisellista turhamaisuutta, voi joku kuitata tämän. Ja on varmaan ihan oikeassa.

Mutta lisäksi on ihanaa, kun voi ostaa vaikka joka päivä tuoreita salaatin aineksia ja herkutella niillä tietäen saavansa kehon tarvitsemat vitamiinit. On myös varaa seutulippuun, jolloin voi käydä vaikka Nuuksiossa puolukassa (tosin tähän ei kokopäivätyössä käyvällä välttämättä riitä aikaa ja jaksamista). Ja jos sydän heittää voilttia keskellä yötä, on varaa mennä yksityisen lääkärikeskuksen päivystykseen. Ja saa tuntea tekevänsä työtä yhdessä mukavien työkavereiden kanssa. Kyllä, työelämässä ON kiistatta hyvät puolensa!

En kuitenkaan edelleenkään - perhettä perustaessa - ole valmis aloittamaan kokopäiväistä työtä. Silloin ei jää aikaa omien ideoiden toteuttamiseen, siihen, että voi tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja tärkeältä miettimättä, paljonko tästä saa rahaa tai onko tämä työnantajani edun mukaista. Kun on kerran päässyt vapauden makuun, siitä on vaikea luopua. Uskon, että tulen nauttimaan myös äitiyslomasta - ellen sitten ole liian väsynyt nauttiakseni. Äitiysloma on kyllä vapautta työelämästä, mutta sitten voi taas miettiä, pystyykö mieltämään vapaudeksi oman lapsen hoitamisen kaikkine oheis- ja kotitöineen. Toisaalta, itsepä kaikki päätöksemme teemme ja kannamme niistä myös vastuun. Oma lapsi on kuitenkin oma projekti ja siihen sitoutuu taatusti enemmän kuin mihinkään työpaikkaan. ;-)

Jopa osa-aikaisen työn ohella kokoaikainen opiskelu tuntui liian rankalta, koska omaa aikaa ei jäänyt juuri lainkaan. Myös ystäviä ja sukulaisia on joskus ehdittävä tapaamaan. Tosin harva sukulainen ymmärtää (ja harvalle jaksan edes yrittää selittää) monimutkaisia elämänkuvioitani. Työelämän ja yhteiskunnan muuttumisesta kyllä puhutaan mediassa yleisellä tasolla, mutta silti vanhempieni sukupolven edustajat erehtyvät usein ajattelemaan, että elämämme rakentuu samoille arvoille kuin heidän tai että teemme samoja ratkaisuja kuin he ovat aikanaan tehneet.

Minun on siis räätälöitävä elintapani osa-aikatyön mukaisiksi. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei tule sitä olemaan. Tällä hetkellä meille (molempien vähäisen työtilanteen takia) vuokrien (asunto+työhuone) sekä liikkumisen ja kommunikaation mahdollistavien maksujen jälkeen käteen jäävä 280e hupenee yllättävän nopeasti sunnuntain sanomalehteen, ruokaan ja vaatteisiin. Tämä ei lapsen kanssa ehkä tule riittämään, vaikka lapsiperhe saakin lisäksi asumistukea. Kela ei ole vielä saanut laskettua äitiyspäivärahani määrää, joten sieltä voi olla yllätysmomentti luvassa. Jaa-a, vuoden päästä voin harkita tilannetta uudelleen - ehkä silloin olen jo kypsä uusiin ratkaisuihin!

Pyykkikori-blogi aloittaa toimintansa tänään

2006-12-01T16:46:00.000+02:00

Pääasiassa tulen heittämään tänne kirjopyykkiä - toisinaan likaisempaa, toisinaan vähemmän likaista. Kirjopyykki tulee olemaan pohdintaa ihmisten oikeuksista ja vapauksista, ympäristöasiaa laajalla skaalalla, hyvinvointiyhteiskunnan tilanteen pohdintaa, päivän politiikkaa sekä pohdintaa siitä, miten kaksinaismoralistisesti mm. luovuuteen ja luovan työn tekijöihin suhtaudutaan.

Pyykkiä tulen pesemään kohta äitiyslomalle jäävän pienituloisen taiteilijan/kuvamaailmansuunnittelijan näkökulmasta. Pyykkiä saattaa syntyä vaikkapa herkutellessa, ulkoillessa, työpaikan ruokalassa, uimahallin saunassa, tiskatessa, työhuoneella maalatessa, bussissa, netissä surffatessa, kokatessa, leffassa käydessä, sukuloidessa, miehen tai ystävien kanssa keskustellessa, lehteä lukiessa tai vuokraa maksaessa.

Pyrin käyttämään mahdollisimman ympäristöystävällisiä pesuaineita, jolloin lika ehkä muuttuu arvokkaaksi kompostiainekseksi, johon voidaan kylvää uusia siemeniä. Aluksi pidän pyykkipäivän kerran viikossa, vaikkapa perjantaisin. Tervetuloa osallistumaan pyykkäykseen!