Tyttö tuli!

Nyt se totaalinen elämänmuutos sitten tapahtui. Tarkemmin sanottuna 13.2. Meistä tuli perhe. Olo on jo yllättävän rauhallinen, noin yleensä - tietysti välillä hypin seinille. Pari viimeistä viikkoa on ollut hurjaa tunteiden mylläkkää, kun aikaa pelkästään itselleni ei enää ole (paitsi nyt, ehkä muutama minuutti ennen kuin lapsi herää). Nyt alan ehkä pikkuhiljaa tottua ajatukseen, että mikään ei ole entisenlaista. Tiesinhän sen tavallaan etukäteen, mutta on ihan eri asia kokea se. Onneksi minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia.

Siinä missä ennen saatoin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja omistautua tunneiksi omille projekteilleni tai fiilistellä suihkussa puoli tuntia, pitää nyt miettiä pesenkö hampaat vai kasvot, kirjoitanko blogia vai nukunko. Yleensä nukkuminen menee kaiken edelle. Pakollisiksi olen priorisoinut myös syömisen ja peseytymisen - muuta ei yleensä ehdi, koska vietän vielä noin puolet ajastani imettämässä vauvaa. Olen parissa viikossa oppinut nopeaksi syöjäksi, mikä on saavutus tässä iässä. Sen sijaan vauva on tullut äitiinsä - saattaa käyttää ateriointiin jopa tunnin kerrallaan... Toivon, että se oppii pian nopeammaksi. :-)

Lapsi on tolkuttoman suloinen. Sillä on sointuva ääni ja suuret siniset silmät. Se tuhisee, uikuttaa, nikottelee je huokailee söpösti syödessään ja venytellessään, ja jos joku asia vaatii vanhempien välitöntä huomiota, se vääntää päälle hevisoundin. Jos hevisoundia jatkuu pidempään, mieheni laittaa korvatulpat korviin. Yleensä vauvan toiveet on helppo toteuttaa - sillä on joko nälkä tai sitten kakkaa vaipassa. Ilmavaivat onkin sitten asia erikseen, se hankalin juttu. Onneksi niitä ei ole vielä ollut hirveästi. (Koputan puuta.) Silti meillä valvotaan nyt aika paljon öisin - vauvalla ei ole vielä mitään hajua vuorokausirytmistä.

Janne Behmin mielipidekirjoitus Hesarissa sai pohtimaan

Janne Behmin tämänpäivän Hesarin mielipidesivulla julkaistu kirjoitus Työttömyysturva kuuluu myös apurahan saajille oli mielestäni kiinnostava ja ansiokas. Erityisesti pari kohtaa jäi mieleeni ja palasin niihin ajatuksissani päivän mittaan.

"Tutkijan (tai taiteilijan) saama apuraha ei ole verrattavissa yrittäjien tai freelancereitten toiminnan tuottamaan taloudelliseen hyötyyn. Esimerkiksi väitöskirjatyö ei ole tutkijalle taloudellista hyötyä tuottava suoritus, vaan apuraha on edellytys tutkimustyöhön keskittymiselle.

Historiallisesti tutkimustoiminta on ymmärretty useimmiten yhteiskuntaa hyödyttäväksi toiminnaksi, ja juuri tämän asian takia tutkimustoiminnan rinnastaminen yrittämiseen sisältää ajatteluvirheen."

Olen täysin samaa mieltä Behmin kanssa, ja lisään, että samoin kuin tutkimustoiminta, myös taiteen tekeminen on historiallisesti ymmärretty yhteiskuntaa hyödyttäväksi toiminnaksi. Sitä se myös on, edelleen. Moni ihminen ei nykyään kuitenkaan ajattele näin, vaan uskoo taiteilijan olevan itsensä teosmyynnillä elättävä yrittäjä. Tähän sisältyy myös oletus siitä, että taiteilijan tuotanto toteuttaa laadultaan ja sisällöltään yleisön eli kuluttajan toiveita. Tämä on kuitenkin täysin väärä oletus - taiteilijan tarkoitus ei yleensä ole myydä itseään kuluttajille, vaan pikemminkin tuoda uusia näkökulmia yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun.

Tämä sulkee siis pois yrittäjyyden mahdollisuuden. Taiteilija ei pyri maksimoimaan voittoa omaan taskuunsa, vaan hän yrittää tuloillaan ainoastaan saavuttaa jonkinlaisen perustoimeentulon ja mahdollisuuden taiteentekemisen (joka sisältää yllättävän paljon menoja) jatkumiseen. Kun nyt sitten taiteilija ei toteutakaan kuluttajan toiveita, kuluttaja voi purkaa turhaumaansa kiukuttelemalla ja vaikkapa nimittelemällä taiteilijaa huonoksi taiteilijaksi. Yllättävän monet kuluttajat jopa vaativat, että heidän olisi saatava taiteilijan teokset ilmaiseksi käyttöönsä, jolloin taiteilija ei saisi teoksistaan EDES NIMELLISTÄ korvausta.

Jos kerran taide hyödyttää yhteiskuntaa (ja jopa suoraan yrityselämää), niin eikö silloin olisi myös oikein, että yhteiskunta rahoittaisi taidetta riittävästi? Demokraattisessa yhteiskunnassa yhteiskunnan rahoitus säilyttäisi taiteilijalla (ja taiteella) suuremman riippumattomuuden kuin yksityinen rahoitus. Vanhassa, melko hyväksi koetussa rahoitusmallissa perusrahoitus tuli yhteiskunnalta, mutta yksityiseltä taholta saatiin lisärahoitusta. Valitettavasti yhteiskunnan rahoitusosuus on nykyisellään aivan riittämätön.

Suuri osa ihmisistä (=kuluttajista?) toimii tällä hetkellä teini-ikäiselle tyypillisellä tavalla. Halutaan asioita, joita muillakin on, ihaillaan ihmisiä, joita muutkin ihailevat, ostetaan tavaraa tiedostamatta, että itse asiassa ostetaan mielikuvia. Tietyn tavaran ostamisen seurauksia muille ihmisille tai ympäristölle ei useinkaan tiedosteta.

Kuvaavaa tilanteelle on, että ihmisen tärkein rooli näyttää nykyään olevan kuluttajan rooli - ei niinkään kansalaisen tai työntekijän rooli. Kuluttaminen leimaa yhä voimakkaammin koko identiteettiämme. Tämä on jo pitkään ollut nuorison ominaisuus, mutta nyt tuntuu, että suurin osa aikuisväestöstämmekin määrittelee itsensä vain kuluttamisen kautta. Nykyään tuntuu olevan huomattavasti kunniallisempaa olla tehokas kuluttaja (lue: vastuuton tuhlari) ja kiltti työssäkävijä (lue: suorittaja ja hyväksynnän hakija), kuin apurahan avulla yhteiskunnalle innovatiivista asiantuntijatyötä tekevä ja itselleen voittoa tavoittelematon pätkätyöläinen tai freelancer.

"Neljänneksi, työministeriön toiminta tuottaa tasa-arvon vastaisia seurauksia, koska valittu linja tekee tieteellisestä urasta epärealistisen vaihtoehdon vähävaraisille, perheellisille sekä lapsen hankkimista suunnitteleville naisille."

Myös taiteellinen ura on usein naisille epärealistinen valinta, sillä sen lisäksi, että naistaitelijat saavat huonompia opetustöitä kuin miestaiteilijat, he saavat myös huonommin tilaustöitä jne. Tämä kasaa taiteilijoiden parissa yleistä köyhyyttä erityisesti naistaiteilijoille. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, että naiset joutuvat usein valitsemaan taiteilijanuran ja perheenperustamisen välillä. Edellinen sukupolvi on joutunut alistumaan tähän ajatellen, että se on normaali elämänvalinta. Nykyinen nuori taiteilijasukupolvi pitää ehkä kuitenkin enemmän yhtä yli sukupuolirajojen kuin edelliset sukupolvet. Lisäksi nuorempi sukupolvi on tottunut saamaan monia asioita itsestäänselvyytenä, joten ehkä nuoret naiset uskaltavat vaatia yhteiskunnalta mahdollisuutta sekä valita oma alansa että hankkia lapsia.

Kiireellinen kiertokirje istuville ministereille, mielenosoitus pe 2.3., sekä kutsu uuteen keskustelutilaisuuteen ke 14.2.

Blogin kirjoitusväli on päässyt aika harvaksi, koettakaa kestää. Mielessäni pyörii tällä hetkellä lähinnä odotuksen loppuvaiheeseen liittyvät sählingit, mutten halua niitä kuitenkaan ruveta täällä blogissa puimaan. Tai ehkä sitten jälkeenpäin, kun synnytys on ohi ja ollaan päästy vauvarytmiin jotenkin kiinni. Mutta nyt muihin asioihin.

Kiireellinen kiertokirje
TATUSOTU-työryhmä on laatinut kiireellisen kiertokirjeen työministeri Tarja Filatoville ja sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataiselle. Kirjeessä vaaditaan etenkin työministeriltä toimenpiteitä vielä hänen tämänhetkisen ministerikautensa aikana. Kiertokirje sekä Filatovin ja Haataisen sähköpostiosoitteet ovat kopioitavissa osoitteessa:
http://tatusotu.blogspot.com/2007/02/kiertokirje.html

Mielenosoitus perjantaina 2.3. eduskuntatalon portailla
Taiteilijoiden ja tutkijoiden sekä muiden kulttuurialan pätkätyöntekijöiden yhteinen mielenosoitus järjestetään eduskuntatalon portailla perjantaina 2.3. klo 12. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan - kerrankin on tilaisuus saada aikaiseksi tarpeeksi suuri mielenosoitus, jotta se herättäisi aitoa kiinnostusta mediassa ja sitä kautta laajemmassa yleisössä.

TATUSOTU-työryhmän kutsu vapaamuotoiseen keskustelutilaisuuteen 14.2. Lallukan taiteilijakotiin
AIHEENA: Taiteilijoiden ja tutkijoiden sekä muiden kulttuurialan toimijoiden yhteisen vaali- ja toimintastrategian laatiminen

MITÄ VOIMME TEHDÄ YKSITTÄIN JA YHDESSÄ NOSTAAKSEMME TYÖTTÖMYYS- JA
SOSIAALITURVAONGELMAMME JULKISEEN KESKUSTELUUN ENNEN VAALEJA?

POHDIMME KONKREETTISIA TOIMINTATAPOJA, JOILLA LÄHESTYMME KANSANEDUSTAJAEHDOKKAITA, KANSANEDUSTAJIA, MINISTEREITÄ JA VIRKAMIEHIÄ SEKÄ ERI VIESTIMIEN TOIMITTAJIA.

Keskustelu jatkuu! TATUSOTU-työryhmä järjesti keskustelutilaisuuden (Ylioppilasteatterissa 24.1.2007) ja Eduskunnan kuvataidekerho seminaarin (eduskunnassa 31.1.2007), jotka herättivät kysymyksiä jatkotoimenpiteistä. Nyt on tarkoitus koota yhteen ajatuksia siitä, mitä me eri alojen taiteilijat ja tutkijat sekä vastaavissa luovan työn ammateissa toimivat voisimme yhdessä tehdä ennen vaaleja herättääksemme julkista keskustelua meitä koskettavista työttömyys- ja sosiaaliturvan ongelmista.

Miten lähestyä kansanedustajia, kansanedustajaehdokkaita, ministereitä ja virkamiehiä? Heiltä on kysyttävä suoraan, miten he aikovat viedä asioitamme eteenpäin! Nyt, vaalien alla, on aika yhdistää voimat ja laatia yhteinen toimintastrategia. On toimittava laajemmin kuin oman ammattikunnan piirissä, jotta sanomallamme olisi painoarvoa.

Keskustelemme Lallukassa muun muassa kansanedustajaehdokkaiden patistamiseksi laadittavasta kiertokirjeestä, perjantaina 2. maaliskuuta kello 12 eduskuntatalon edessä järjestettävästä mielenosoituksesta sekä vierailuista eri ministeriöissä. Lisäksi pohdimme, tulisiko meidän järjestää iso vaalikeskustelu aiheesta esim. Kiasmassa 6.3. tai 8.3.

Tule siis keskustelemaan ja toimimaan! Paikkana on Lallukan taiteilijakodin juhlasali (Apollonkatu 13) keskiviikkona 14.2.2007 kello 18.15-20.30.

Tilaisuuden järjestävät TATUSOTU-työryhmä, eri kuvataidejärjestöjen jäsenet, kuvataiteilija Marja Hakala (TML, TGR, Muu ry, HTS), akateemikko/taidegraafikko Outi Heiskanen (STG, kunniajäsen), kuvanveistäjä Helena Hietanen (SKL, Muu ry, HTS), kuvataiteilija Nella Keskisarja (TML, HTS), kuvataiteilija Markus Renvall (Muu ry, Av-arkki) ja keraamikko/kuvanveistäjä Kristina Riska (SKL, TAIKO/ORNAMO) sekä kulttuuritoimittaja Tina Cavén (Suomen journalistiliitto) ja kriitikko Otso Kantokorpi (SARV).

Lisätietoja Lallukan tilaisuudesta:
Helena Hietanen, p.050-5366184, helena.hietanen (at) saunalahti.fi (ilmoittautumiset),
Nella Keskisarja p. 041-5177526

Lisätietoja TATUSOTU-työryhmästä:
Outi-Alanko Kahiluoto, p. 050-5614492, outi.alanko (at) vihreat.fi
Martti-Tapio Kuuskoski, p. 040-0012424, martti.kuuskoski (at) helsinki.fi

Katso myös http://www.tatusotu.blogspot.com, josta löytyy mm. tapauskertomuksia taiteilijoiden ja tutkijoiden työttömyys- ja sosiaaliturvaan liittyvistä ongelmista. Lisää tapauskertomuksia otetaan vastaan TATUSOTU-työryhmässä ja tilaisuudessa!


Nyt on oikea hetki panostaa sosiaaliturvamme nostamiseen samalle tasolle kuin se muillakin suomalaisilla on
Kaikenkaikkiaan TATUSOTU-työryhmä on tehnyt mielestäni todella hyvää työtä sekä vetoamalla julkisesti suoraan päättäjiin että keräämällä tavoitteidensa taustaksi tietoa taiteilijoiden ja tutkijoiden nykyisestä tilanteesta ja konkreettisia esimerkkejä epäkohdista. Työryhmä on käyttänyt tehokkaasti ja monipuolisesti hyödyksi erilaisia viestintäkanavia. Varsinkin blogi on osoittautunut hyväksi välineeksi tiedottaa, kerätä ja arkistoida tietoa. Tällä vaivannäöllä, paneutumisella ja osaamisella työryhmä ansaitsee kaiken osallistumisemme ja tukemme työlleen!

Kulttuurin arvo - mikä se on?

Mikä on kulttuurin (merkityksessä: taide ja tiede) arvo? Nykyään sillä tuntuu olevan ihmisten enemmistölle pelkkä välinearvo - eli käydään katsomassa auktoriteettien suosittelemia kulttuurin tuotteita, jotta saataisiin hyväksyntää ja oltaisiin muiden silmissä kulturelleja ja kiinnostavia ihmisiä. Tuntuu, että kovin harvoin enää kulttuurin äärelle mennään kokemaan jotakin, syventymään uusiin tai vanhoihin merkityksellisiin ajatuksiin. No, toisinaan sentään mennään viihdyttämään itseään niin, että elämän ikävät asiat unohtuvat hetkeksi. Tämä on kuitenkin enemmän viihdettä kuin kulttuuria.

Yrityksille kulttuuri on jo pidempään ollut pelkkä väline taloudellisen voiton saamiseen, eikä trendi ole muuttumassa. Totta onkin, että juuri kulttuuri on aikoinaan mahdollistanut suomalaisten yritysten kansainvälisen menestyksen. Yritykset osaavat myös käyttää hyödyksi sitä, että kulttuurin tekijälle kulttuurilla on muukin arvo kuin rahallinen arvo. Osittain tämän takia tekijät ovat nyt joutuneet ahtaalle. Ja tekijänoikeuslain siirtäminen opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön huonontaisi tilannetta vielä monin verroin. Yritykset ovat jo yhdistäneet voimansa oman etunsa ajamiseksi, nyt on myös kulttuuriväen pakko yhdistyä.

Pelkkä välinearvo tuntuu nykyään olevan paitsi kulttuurilla, myös sen tekijöillä. Yritykset haluavat viedä tekijänoikeudet kulttuurintekijöiltä eli sisällöntuottajilta. Apurahoja riittää vain parille prosentille taiteilijoista, ja ne, jotka niitä saavat menettävät sosiaaliturvansa ainakin äitiys-, työttömyys- ja sairauspäivärahan osalta (tästä voisi päätellä, että apurahat on suunnattu lähinnä nuorille, terveille ja lapsettomille taiteilijoille, mutta näin ei oikeasti ole). Apurahoista ei myöskään kerry eläkettä, kuten muista tuloista! Vanhemmalle taiteilijasukupolvelle tämä on todella uhkaava tilanne - heistä sentään moni on saanut apurahoja.

Kela tulkitsee mielivaltaisesti apurahan tuloksi tai ei-tuloksi aina niin päin, että se huonontaa kulttuurintekijän asemaa (ikäänkuin Kela epäilisi kulttuurin tekijää kroonisesti epärehelliseksi oman edun tavoittelijaksi, jota on pidettävä erityistarkkailussa). Lisäksi taidemuseot ja näyttelyiden järjestäjät maksavat kyllä työntekijöilleen palkkaa, mutta eivät taiteen tekijöille, joiden teoksia museoissa esitetään. Artisti maksaa. ;-)

Yhteiskunnassa on menossa kausi, jolloin on luvallista pompottaa ihmisiä miten tahtoo, jos siihen vain on mahdollisuus eli valtaa. Ihmisarvon kurssi on laskussa. Tämänhetkinen yleinen moraali sallii sen, että kulttuuriväeltä evätään sosiaaliturva, yritykset voivat yksipuolisesti sanoa irti sitoutuneimmatkin työntekijänsä ja jopa nuorisoa voidaan mollata julkisesti, täysin epäasiallisesti ja julmasti auktoriteettien taholta televisio-ohjelmissa. Jos Idols-kisa olisi laulukilpailun sijaan esimerkiksi nuorten tekniikan taitajien kilpailu, voitaisiinko osallistujia silloin nöyryyttää julkisesti näin epäasiallisesti esimerkiksi tekemällä huomautuksia heidän ulkonäöstään? Miettikää sitä.

Nämä erilaiset nöyryyttämiseen liittyvät faktat ovat järkyttäviä kun ajattelee, millaisia tragedioita ne merkitsevät yksittäisen (mutta määrällisesti jopa usean kymmenen tuhannen) ihmisen elämässä. Jos lapsemme kasvavat tähän pompotuspeliin, heistä tulee helposti joko suorittajia tai katkeroituneita syrjäytyjiä, jotka käyttävät vähäisenkin tilaisuuden pompottaa ketä tahansa toista ihmistä heti tilaisuuden osuessa kohdalle. Tällaisessa yhteiskunnassa empatiaa tuntemaan kykenemättömät psykopaatit saavat moraalisen oikeuden rellestää vapaasti ja ajaa muita ihmisiä itsemurhan partaalle.

Kulttuurin tehtävä on ollut muistuttaa ihmisiä perusasioista - ihmisoikeuksista (vapaudesta), oikeudenmukaisuudesta (tasa-arvosta) ja empatiasta (veljeydestä) ja pitää käynnissä yhteiskunnan arvokeskustelua. Mitä tapahtuu, jos meillä ei kohta enää ole yhtään kulttuurin tekijää? Jos päätetään, ettei heitä tarvita? Tai jos he menevät lakkoon kurjien olojensa takia? Miksi yhteiskunta muuttuu ilman kulttuuria? Lakkaako se olemasta sitämukaa, kun viimeisiltäkin asioilta katoaa merkitys? Tai entä jos vihaisia kulttuurin tekijöitä on kahden vuoden päästä 36 000 henkeä? Jos siihen mennessä heidän tilanteensa ei edelleenkään ole muuttunut paremmaksi, mitä he tekevät?

Valitettavasti yhä harvemmilla ihmisillä on "kulttuurin lukutaitoa", eli uskallusta lähestyä teosta ja kokea se (tai olla kokematta) omalla tavallaan. Tämä taito vähenee tulevaisuudessa ennestään, kiitos taideaineiden vähentämisen perusopetuksesta. Ihmisillä tulee siis olemaan yksi kanava vähemmän saada vaikutteita ja olla vuorovaikutuksessa. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä uusia innovaatioita. "Kulttuurin lukutaidon" väheneminen vahvistaa myös kulttuurin arvon muuttumista pelkäksi eliitin statusarvoksi.

Miten te muut näette tulevaisuuden? Pitäisikö tehdä jotain? Mitä? Miten saamme kulttuurin arvostusta nostettua sille kuuluvalle tasolle?

24.1. TATUSOTU -keskustelutilaisuus

TATUSOTU -keskustelutilaisuus ke 24.1. Helsingin Ylioppilasteatterilla
Muistattehan TATUSOTU -keskustelutilaisuuden keskiviikkona 24.1. klo 15.30 - 18.00! Siellä keskustellaan sosiaaliturvan aukoista ja sivistyneestä yhteiskunnasta ja siitä MIKSI TUTKIJOILLA JA TAITEILIJOILLA EI OLE SOSIAALITURVAA.

Mennään sankoin joukoin Helsingin Ylioppilasteatterille (Aleksanterinkatu 23, sisäänkäynti rautaportista Kolmen sepän aukiolta) näyttämään miten monia meistä nuo asiat koskevat, ja että ne ovat tärkeitä! Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet. Paneelikeskustelussa on mukana kansanedustajia eri puolueista. Tapahtuman järjestää kansanedustajaehdokas Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) tukiryhmä, TATUSOTU-työryhmä.

Lisää tietoa löytyy Tatusotu-blogista: http://tatusotu.blogspot.com/


Ilmestynyt: Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle
Tiina Vainolta on ilmestynyt Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle. En ole vielä ehtinyt tutustua oppaaseen, mutta ehkä siinä on hyödyllistä tietoa myös jo jonkin aikaa sitten valmistuneelle kuvataiteilijalle. ;-)

Oppaassa käsitellään mm. näyttelyn pitämistä, näyttelysopimuksen tekemistä, apurahan hakemista, työhuoneen hankintaa, vuokrasopimuksen tekemistä ja taiteilija-ammatin harjoittamista ammatinharjoittajan, palkansaajan ja työvoimaviranomaisen näkökulmasta. Teoksessa on myös lukuisia esimerkkejä tosielämän tapahtumista.

Opasta on myynnissä Helsingissä Taidemaalariliitossa, Turussa Titanik-galleriassa, Tampereella Mältinrannan taidekeskuksessa ja Lahdessa Taidepanimolla. Sitä voi tilata myös netistä: http://julkaisumyynti.turkuamk.fi, jolloin hinta on 22 e + toimituskulut 4 e, sähköpostitse: julkaisumyynti@turkuamk.fi tai puhelimitse 010 5535 810.

Vainio, Tiina: Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle. Turku, 2006.
144 s. ISBN 952-5596-64-8. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 32.

Hyvää uutta vuotta (vihdoinkin)!

Minun kohdallani vuosi on alkanut hyvin - olen kiitollinen tuttavapiirilleni monista asioista. Ensinnäkin, meillä alkaa olla kaikki tarpeelliset vauvanhoitotarvikkeet ja -vaatteet kasassa, vaikka vielä muutama viikko sitten tuntui, että kaikki on vielä levällään. Totesin, että suurin osa tavarasta on saatu tai ostettu kierrätettynä - suurin osa sukulaisilta, ystäviltä ja tutun tutuilta. Kiitokset teille, sekä vinkeistä että tavarasta. Puskaradio on toiminut hyvin!

Hävettää sanoa, että äitiysvaatteisiin ja -varusteisiin on mennyt ehkä saman verran (tai jopa enemmän!) rahaa kuin vauvan vastaaviin. Sitä se turhamaisuus ja mukavuudenhalu teettää. Mutta on muistettava, että lapsen osalta tämä on vasta alkua. Todelliset menot alkavat vasta sitten kun lapsi sairastaa ja tarvitsee isompia vaatteita jne. Ja kun lapsi on syntynyt, voi helpommin langeta ostamaan jonkun ihanan mekon tai värikkään paidan... koska meidän lapsi olisi NIIN söpö siinä. :-)

Olen teille blogiin kirjoittaneille kiitollinen innokkaasta keskustelusta ja myös sen hyvästä tasosta. Pidetään sen henki edelleen rakentavana ja rauhallisena eikä provosoida toisiamme turhaan. Pyrkikäämme myös edelleen perustelemaan väitteemme, niin niitä on helppo ottaa todesta, ymmärtää ja kommentoida. Näin pidetään keskustelu "auki" (eli tarpeeksi asiallisena) erilaisten näkökantojen esilletuomiseen. Liian fanaattista keskustelua voi erisuuntaisia mielipiteitä omaavan olla vaikeaa ottaa vakavasti, saati osallistua siihen - se voi jopa tuntua ajan hukalta. Mutta tästä ei nyt ole pelkoa - keskustelijoiden keskinäinen arvostus on toistaiseksi säilynyt.

En ole joutunut sensuroimaan mitään (paitsi yhden itsekirjoittamani kommentin poistin puolivahingossa, kun testasin blogisoftan toimintoja). Jatketaan samaan malliin. Kiitos vielä kaikille osallistujille!

Huomenna meillä on raskausajan viimeinen neuvolalääkärikäynti (37. raskausviikko). Jännittävintä on saada tietää, onko lapsi jo kääntynyt pää alaspäin (ja mieluummin myös kiinnittynyt lantioon). Jos ei, niin synnytystavan valinta vaatii lisäselvityksiä.

Melkein toivon, että synnytys käynnistyisi pian, jo parin viikon sisällä. Silloin olisin vielä aika hyvissä voimissa. Heh, aion ottaa mukaan hyviä levyjä sekä miehelle uimahousut ja maukkaita eväitä. Kättärillä kuulemma on mahdollisuus kuunnella musiikkia ja käyttää vesiallasta synnytyksen edistämiseen. :-D Varsinainen huviretki!

Eilen kävin vielä uimassa, mutta vaatteiden pukeminen ja riisuminen alkaa olla kovin rankkaa, samoin hallille raahautuminen. Uiminen kyllä palkitsi vaivan - ei sillä, että olisin pystynyt uimaan kuin hai (pikemminkin kuin valas), mutta se rentoutti selkää aivan erityisellä tavalla, kun vesi vapautti minut hetkellisesti painovoiman vaikutuspiiristä.

Malmin uimahallin höyrysauna on paras laatuaan (olen varmaan jäänyt koukkuun sen eukalyptus-tuoksuun!) - tosin en enää tässä vaiheessa oikein jaksa istua sielläkään. Huomenna selvinnee, saanko vielä käydä uimassa ennen synnytystä. Vaikka en kyllä välttämättä enää jaksa.