Kulttuurin arvo - mikä se on?

Mikä on kulttuurin (merkityksessä: taide ja tiede) arvo? Nykyään sillä tuntuu olevan ihmisten enemmistölle pelkkä välinearvo - eli käydään katsomassa auktoriteettien suosittelemia kulttuurin tuotteita, jotta saataisiin hyväksyntää ja oltaisiin muiden silmissä kulturelleja ja kiinnostavia ihmisiä. Tuntuu, että kovin harvoin enää kulttuurin äärelle mennään kokemaan jotakin, syventymään uusiin tai vanhoihin merkityksellisiin ajatuksiin. No, toisinaan sentään mennään viihdyttämään itseään niin, että elämän ikävät asiat unohtuvat hetkeksi. Tämä on kuitenkin enemmän viihdettä kuin kulttuuria.

Yrityksille kulttuuri on jo pidempään ollut pelkkä väline taloudellisen voiton saamiseen, eikä trendi ole muuttumassa. Totta onkin, että juuri kulttuuri on aikoinaan mahdollistanut suomalaisten yritysten kansainvälisen menestyksen. Yritykset osaavat myös käyttää hyödyksi sitä, että kulttuurin tekijälle kulttuurilla on muukin arvo kuin rahallinen arvo. Osittain tämän takia tekijät ovat nyt joutuneet ahtaalle. Ja tekijänoikeuslain siirtäminen opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön huonontaisi tilannetta vielä monin verroin. Yritykset ovat jo yhdistäneet voimansa oman etunsa ajamiseksi, nyt on myös kulttuuriväen pakko yhdistyä.

Pelkkä välinearvo tuntuu nykyään olevan paitsi kulttuurilla, myös sen tekijöillä. Yritykset haluavat viedä tekijänoikeudet kulttuurintekijöiltä eli sisällöntuottajilta. Apurahoja riittää vain parille prosentille taiteilijoista, ja ne, jotka niitä saavat menettävät sosiaaliturvansa ainakin äitiys-, työttömyys- ja sairauspäivärahan osalta (tästä voisi päätellä, että apurahat on suunnattu lähinnä nuorille, terveille ja lapsettomille taiteilijoille, mutta näin ei oikeasti ole). Apurahoista ei myöskään kerry eläkettä, kuten muista tuloista! Vanhemmalle taiteilijasukupolvelle tämä on todella uhkaava tilanne - heistä sentään moni on saanut apurahoja.

Kela tulkitsee mielivaltaisesti apurahan tuloksi tai ei-tuloksi aina niin päin, että se huonontaa kulttuurintekijän asemaa (ikäänkuin Kela epäilisi kulttuurin tekijää kroonisesti epärehelliseksi oman edun tavoittelijaksi, jota on pidettävä erityistarkkailussa). Lisäksi taidemuseot ja näyttelyiden järjestäjät maksavat kyllä työntekijöilleen palkkaa, mutta eivät taiteen tekijöille, joiden teoksia museoissa esitetään. Artisti maksaa. ;-)

Yhteiskunnassa on menossa kausi, jolloin on luvallista pompottaa ihmisiä miten tahtoo, jos siihen vain on mahdollisuus eli valtaa. Ihmisarvon kurssi on laskussa. Tämänhetkinen yleinen moraali sallii sen, että kulttuuriväeltä evätään sosiaaliturva, yritykset voivat yksipuolisesti sanoa irti sitoutuneimmatkin työntekijänsä ja jopa nuorisoa voidaan mollata julkisesti, täysin epäasiallisesti ja julmasti auktoriteettien taholta televisio-ohjelmissa. Jos Idols-kisa olisi laulukilpailun sijaan esimerkiksi nuorten tekniikan taitajien kilpailu, voitaisiinko osallistujia silloin nöyryyttää julkisesti näin epäasiallisesti esimerkiksi tekemällä huomautuksia heidän ulkonäöstään? Miettikää sitä.

Nämä erilaiset nöyryyttämiseen liittyvät faktat ovat järkyttäviä kun ajattelee, millaisia tragedioita ne merkitsevät yksittäisen (mutta määrällisesti jopa usean kymmenen tuhannen) ihmisen elämässä. Jos lapsemme kasvavat tähän pompotuspeliin, heistä tulee helposti joko suorittajia tai katkeroituneita syrjäytyjiä, jotka käyttävät vähäisenkin tilaisuuden pompottaa ketä tahansa toista ihmistä heti tilaisuuden osuessa kohdalle. Tällaisessa yhteiskunnassa empatiaa tuntemaan kykenemättömät psykopaatit saavat moraalisen oikeuden rellestää vapaasti ja ajaa muita ihmisiä itsemurhan partaalle.

Kulttuurin tehtävä on ollut muistuttaa ihmisiä perusasioista - ihmisoikeuksista (vapaudesta), oikeudenmukaisuudesta (tasa-arvosta) ja empatiasta (veljeydestä) ja pitää käynnissä yhteiskunnan arvokeskustelua. Mitä tapahtuu, jos meillä ei kohta enää ole yhtään kulttuurin tekijää? Jos päätetään, ettei heitä tarvita? Tai jos he menevät lakkoon kurjien olojensa takia? Miksi yhteiskunta muuttuu ilman kulttuuria? Lakkaako se olemasta sitämukaa, kun viimeisiltäkin asioilta katoaa merkitys? Tai entä jos vihaisia kulttuurin tekijöitä on kahden vuoden päästä 36 000 henkeä? Jos siihen mennessä heidän tilanteensa ei edelleenkään ole muuttunut paremmaksi, mitä he tekevät?

Valitettavasti yhä harvemmilla ihmisillä on "kulttuurin lukutaitoa", eli uskallusta lähestyä teosta ja kokea se (tai olla kokematta) omalla tavallaan. Tämä taito vähenee tulevaisuudessa ennestään, kiitos taideaineiden vähentämisen perusopetuksesta. Ihmisillä tulee siis olemaan yksi kanava vähemmän saada vaikutteita ja olla vuorovaikutuksessa. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä uusia innovaatioita. "Kulttuurin lukutaidon" väheneminen vahvistaa myös kulttuurin arvon muuttumista pelkäksi eliitin statusarvoksi.

Miten te muut näette tulevaisuuden? Pitäisikö tehdä jotain? Mitä? Miten saamme kulttuurin arvostusta nostettua sille kuuluvalle tasolle?