Kulttuurin arvo - mikä se on?

Mikä on kulttuurin (merkityksessä: taide ja tiede) arvo? Nykyään sillä tuntuu olevan ihmisten enemmistölle pelkkä välinearvo - eli käydään katsomassa auktoriteettien suosittelemia kulttuurin tuotteita, jotta saataisiin hyväksyntää ja oltaisiin muiden silmissä kulturelleja ja kiinnostavia ihmisiä. Tuntuu, että kovin harvoin enää kulttuurin äärelle mennään kokemaan jotakin, syventymään uusiin tai vanhoihin merkityksellisiin ajatuksiin. No, toisinaan sentään mennään viihdyttämään itseään niin, että elämän ikävät asiat unohtuvat hetkeksi. Tämä on kuitenkin enemmän viihdettä kuin kulttuuria.

Yrityksille kulttuuri on jo pidempään ollut pelkkä väline taloudellisen voiton saamiseen, eikä trendi ole muuttumassa. Totta onkin, että juuri kulttuuri on aikoinaan mahdollistanut suomalaisten yritysten kansainvälisen menestyksen. Yritykset osaavat myös käyttää hyödyksi sitä, että kulttuurin tekijälle kulttuurilla on muukin arvo kuin rahallinen arvo. Osittain tämän takia tekijät ovat nyt joutuneet ahtaalle. Ja tekijänoikeuslain siirtäminen opetusministeriöstä kauppa- ja teollisuusministeriöön huonontaisi tilannetta vielä monin verroin. Yritykset ovat jo yhdistäneet voimansa oman etunsa ajamiseksi, nyt on myös kulttuuriväen pakko yhdistyä.

Pelkkä välinearvo tuntuu nykyään olevan paitsi kulttuurilla, myös sen tekijöillä. Yritykset haluavat viedä tekijänoikeudet kulttuurintekijöiltä eli sisällöntuottajilta. Apurahoja riittää vain parille prosentille taiteilijoista, ja ne, jotka niitä saavat menettävät sosiaaliturvansa ainakin äitiys-, työttömyys- ja sairauspäivärahan osalta (tästä voisi päätellä, että apurahat on suunnattu lähinnä nuorille, terveille ja lapsettomille taiteilijoille, mutta näin ei oikeasti ole). Apurahoista ei myöskään kerry eläkettä, kuten muista tuloista! Vanhemmalle taiteilijasukupolvelle tämä on todella uhkaava tilanne - heistä sentään moni on saanut apurahoja.

Kela tulkitsee mielivaltaisesti apurahan tuloksi tai ei-tuloksi aina niin päin, että se huonontaa kulttuurintekijän asemaa (ikäänkuin Kela epäilisi kulttuurin tekijää kroonisesti epärehelliseksi oman edun tavoittelijaksi, jota on pidettävä erityistarkkailussa). Lisäksi taidemuseot ja näyttelyiden järjestäjät maksavat kyllä työntekijöilleen palkkaa, mutta eivät taiteen tekijöille, joiden teoksia museoissa esitetään. Artisti maksaa. ;-)

Yhteiskunnassa on menossa kausi, jolloin on luvallista pompottaa ihmisiä miten tahtoo, jos siihen vain on mahdollisuus eli valtaa. Ihmisarvon kurssi on laskussa. Tämänhetkinen yleinen moraali sallii sen, että kulttuuriväeltä evätään sosiaaliturva, yritykset voivat yksipuolisesti sanoa irti sitoutuneimmatkin työntekijänsä ja jopa nuorisoa voidaan mollata julkisesti, täysin epäasiallisesti ja julmasti auktoriteettien taholta televisio-ohjelmissa. Jos Idols-kisa olisi laulukilpailun sijaan esimerkiksi nuorten tekniikan taitajien kilpailu, voitaisiinko osallistujia silloin nöyryyttää julkisesti näin epäasiallisesti esimerkiksi tekemällä huomautuksia heidän ulkonäöstään? Miettikää sitä.

Nämä erilaiset nöyryyttämiseen liittyvät faktat ovat järkyttäviä kun ajattelee, millaisia tragedioita ne merkitsevät yksittäisen (mutta määrällisesti jopa usean kymmenen tuhannen) ihmisen elämässä. Jos lapsemme kasvavat tähän pompotuspeliin, heistä tulee helposti joko suorittajia tai katkeroituneita syrjäytyjiä, jotka käyttävät vähäisenkin tilaisuuden pompottaa ketä tahansa toista ihmistä heti tilaisuuden osuessa kohdalle. Tällaisessa yhteiskunnassa empatiaa tuntemaan kykenemättömät psykopaatit saavat moraalisen oikeuden rellestää vapaasti ja ajaa muita ihmisiä itsemurhan partaalle.

Kulttuurin tehtävä on ollut muistuttaa ihmisiä perusasioista - ihmisoikeuksista (vapaudesta), oikeudenmukaisuudesta (tasa-arvosta) ja empatiasta (veljeydestä) ja pitää käynnissä yhteiskunnan arvokeskustelua. Mitä tapahtuu, jos meillä ei kohta enää ole yhtään kulttuurin tekijää? Jos päätetään, ettei heitä tarvita? Tai jos he menevät lakkoon kurjien olojensa takia? Miksi yhteiskunta muuttuu ilman kulttuuria? Lakkaako se olemasta sitämukaa, kun viimeisiltäkin asioilta katoaa merkitys? Tai entä jos vihaisia kulttuurin tekijöitä on kahden vuoden päästä 36 000 henkeä? Jos siihen mennessä heidän tilanteensa ei edelleenkään ole muuttunut paremmaksi, mitä he tekevät?

Valitettavasti yhä harvemmilla ihmisillä on "kulttuurin lukutaitoa", eli uskallusta lähestyä teosta ja kokea se (tai olla kokematta) omalla tavallaan. Tämä taito vähenee tulevaisuudessa ennestään, kiitos taideaineiden vähentämisen perusopetuksesta. Ihmisillä tulee siis olemaan yksi kanava vähemmän saada vaikutteita ja olla vuorovaikutuksessa. Tämä heikentää mahdollisuuksia tehdä uusia innovaatioita. "Kulttuurin lukutaidon" väheneminen vahvistaa myös kulttuurin arvon muuttumista pelkäksi eliitin statusarvoksi.

Miten te muut näette tulevaisuuden? Pitäisikö tehdä jotain? Mitä? Miten saamme kulttuurin arvostusta nostettua sille kuuluvalle tasolle?

24.1. TATUSOTU -keskustelutilaisuus

TATUSOTU -keskustelutilaisuus ke 24.1. Helsingin Ylioppilasteatterilla
Muistattehan TATUSOTU -keskustelutilaisuuden keskiviikkona 24.1. klo 15.30 - 18.00! Siellä keskustellaan sosiaaliturvan aukoista ja sivistyneestä yhteiskunnasta ja siitä MIKSI TUTKIJOILLA JA TAITEILIJOILLA EI OLE SOSIAALITURVAA.

Mennään sankoin joukoin Helsingin Ylioppilasteatterille (Aleksanterinkatu 23, sisäänkäynti rautaportista Kolmen sepän aukiolta) näyttämään miten monia meistä nuo asiat koskevat, ja että ne ovat tärkeitä! Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet. Paneelikeskustelussa on mukana kansanedustajia eri puolueista. Tapahtuman järjestää kansanedustajaehdokas Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.) tukiryhmä, TATUSOTU-työryhmä.

Lisää tietoa löytyy Tatusotu-blogista: http://tatusotu.blogspot.com/


Ilmestynyt: Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle
Tiina Vainolta on ilmestynyt Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle. En ole vielä ehtinyt tutustua oppaaseen, mutta ehkä siinä on hyödyllistä tietoa myös jo jonkin aikaa sitten valmistuneelle kuvataiteilijalle. ;-)

Oppaassa käsitellään mm. näyttelyn pitämistä, näyttelysopimuksen tekemistä, apurahan hakemista, työhuoneen hankintaa, vuokrasopimuksen tekemistä ja taiteilija-ammatin harjoittamista ammatinharjoittajan, palkansaajan ja työvoimaviranomaisen näkökulmasta. Teoksessa on myös lukuisia esimerkkejä tosielämän tapahtumista.

Opasta on myynnissä Helsingissä Taidemaalariliitossa, Turussa Titanik-galleriassa, Tampereella Mältinrannan taidekeskuksessa ja Lahdessa Taidepanimolla. Sitä voi tilata myös netistä: http://julkaisumyynti.turkuamk.fi, jolloin hinta on 22 e + toimituskulut 4 e, sähköpostitse: julkaisumyynti@turkuamk.fi tai puhelimitse 010 5535 810.

Vainio, Tiina: Opas vastavalmistuneelle kuvataiteilijalle. Turku, 2006.
144 s. ISBN 952-5596-64-8. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 32.

Hyvää uutta vuotta (vihdoinkin)!

Minun kohdallani vuosi on alkanut hyvin - olen kiitollinen tuttavapiirilleni monista asioista. Ensinnäkin, meillä alkaa olla kaikki tarpeelliset vauvanhoitotarvikkeet ja -vaatteet kasassa, vaikka vielä muutama viikko sitten tuntui, että kaikki on vielä levällään. Totesin, että suurin osa tavarasta on saatu tai ostettu kierrätettynä - suurin osa sukulaisilta, ystäviltä ja tutun tutuilta. Kiitokset teille, sekä vinkeistä että tavarasta. Puskaradio on toiminut hyvin!

Hävettää sanoa, että äitiysvaatteisiin ja -varusteisiin on mennyt ehkä saman verran (tai jopa enemmän!) rahaa kuin vauvan vastaaviin. Sitä se turhamaisuus ja mukavuudenhalu teettää. Mutta on muistettava, että lapsen osalta tämä on vasta alkua. Todelliset menot alkavat vasta sitten kun lapsi sairastaa ja tarvitsee isompia vaatteita jne. Ja kun lapsi on syntynyt, voi helpommin langeta ostamaan jonkun ihanan mekon tai värikkään paidan... koska meidän lapsi olisi NIIN söpö siinä. :-)

Olen teille blogiin kirjoittaneille kiitollinen innokkaasta keskustelusta ja myös sen hyvästä tasosta. Pidetään sen henki edelleen rakentavana ja rauhallisena eikä provosoida toisiamme turhaan. Pyrkikäämme myös edelleen perustelemaan väitteemme, niin niitä on helppo ottaa todesta, ymmärtää ja kommentoida. Näin pidetään keskustelu "auki" (eli tarpeeksi asiallisena) erilaisten näkökantojen esilletuomiseen. Liian fanaattista keskustelua voi erisuuntaisia mielipiteitä omaavan olla vaikeaa ottaa vakavasti, saati osallistua siihen - se voi jopa tuntua ajan hukalta. Mutta tästä ei nyt ole pelkoa - keskustelijoiden keskinäinen arvostus on toistaiseksi säilynyt.

En ole joutunut sensuroimaan mitään (paitsi yhden itsekirjoittamani kommentin poistin puolivahingossa, kun testasin blogisoftan toimintoja). Jatketaan samaan malliin. Kiitos vielä kaikille osallistujille!

Huomenna meillä on raskausajan viimeinen neuvolalääkärikäynti (37. raskausviikko). Jännittävintä on saada tietää, onko lapsi jo kääntynyt pää alaspäin (ja mieluummin myös kiinnittynyt lantioon). Jos ei, niin synnytystavan valinta vaatii lisäselvityksiä.

Melkein toivon, että synnytys käynnistyisi pian, jo parin viikon sisällä. Silloin olisin vielä aika hyvissä voimissa. Heh, aion ottaa mukaan hyviä levyjä sekä miehelle uimahousut ja maukkaita eväitä. Kättärillä kuulemma on mahdollisuus kuunnella musiikkia ja käyttää vesiallasta synnytyksen edistämiseen. :-D Varsinainen huviretki!

Eilen kävin vielä uimassa, mutta vaatteiden pukeminen ja riisuminen alkaa olla kovin rankkaa, samoin hallille raahautuminen. Uiminen kyllä palkitsi vaivan - ei sillä, että olisin pystynyt uimaan kuin hai (pikemminkin kuin valas), mutta se rentoutti selkää aivan erityisellä tavalla, kun vesi vapautti minut hetkellisesti painovoiman vaikutuspiiristä.

Malmin uimahallin höyrysauna on paras laatuaan (olen varmaan jäänyt koukkuun sen eukalyptus-tuoksuun!) - tosin en enää tässä vaiheessa oikein jaksa istua sielläkään. Huomenna selvinnee, saanko vielä käydä uimassa ennen synnytystä. Vaikka en kyllä välttämättä enää jaksa.