Kohutaidekohusta vielä

Siteeraan jälleen Juha Okkoa (Taiteilija-lehti 2/2008, pääkirjoitus), jonka mielestä "on ongelmallista, että kuvataiteen ajatellaan olevan vain esineitä, jotka esittävät jotain." Tässä lienee koko kohutaidekohun ydin.

Koulujen opetustarjonnasta yhä pienempi osa on taideaineita. Tämä valinta on osaltaan vaikuttanut siihen, että nykysuomalaisten kuvanlukutaito on olematon. Eikä asiantilaan varmaankaan ole tulossa muutosta, koska markkinataloudelle on eduksi, etteivät ihmiset osaa lukea kuvien kieltä. Kuvien merkityksen voi jokainen nähdä itse katukuvassa - kuva on tärkein väline tuotteiden myynnissä ja markkinoinnissa. (Mieheni sanoin: Jos ihmiset oppisivat lukemaan kuvia jo lapsena, heille ei voisi markkinoida niin paljon paskaa. Suurin osa ihmisistä ei tiedosta, miten paljon kuvat (ja niiden takana markkinoijat) heihin vaikuttavat!) Tulevaisuuden suunnitelmissa talouden päättäjillä lienee, että tulevassa "huippuyliopistossa" opetetaan kuvanlukutaitoa vain talouden ja teollisuuden palveluksessa työskenteleville muotoilijoille ja muille suunnittelijoille.

Bussikatoksen mainoksen kuva (esittää alusvaatteissa poseeraavaa nuorta naista) viestii alusvaatteiden ulkonäön lisäksi: Näitä vaatteita käyttämällä olet yhtä seksikäs, kaunis, haluttava ja onnellinen kuin mainoksen nainen (joka on varmaankin juuri peseytynyt ja laittanut hajuvettä ja odottaa komeaa miestään). Tämä viesti saa ehkä katsojan ostamaan kuvan alusvaatteet. Samalla tavalla mikä tahansa kuva tai taideteos on muutakin kuin se, mitä se esittää - kuva viittaa aina johonkin ulkopuolellaan olevaan. Tämä pätee myös Ulla Karttusen teokseen. Tätä ei kuitenkaan ymmärrä ihminen, jolta kuvanlukutaito puuttuu.