Paljastuksia

Puolukkapuuroa (tai mustikkajogurttia?), kurkkua ja tomaattia valkoisella syöttötuolilla.

Kaikesta päätellen ikävöin maalaamista ja muuta kuvanrakentamista, vaikken ole nyt pystynyt (halunnut?) sitä iloa itselleni viime aikoina suoda. Esteetikko löytää kauneutta mistä tahansa - jopa likaisesta syöttötuolista. Itseäni kiinnostavat nimenomaan maalaukselliset yksityiskohdat. Likaiset yksityiskohdat. Kuka itseään kunnioittava kotiäiti haluaisi esitellä lapsensa likaista syöttötuolia? Sellainen, joka haluaa kertoa siitä, millaista kotiäidin arki todellisuudessa on, ja jättää pullantuoksuisen kotiäitimyytin omaan arvoonsa. Tuo myytti on yllättävän syvällä kulttuurissamme, ja moni äiti pyrkii tiedostamattaan toteuttamaan sitä - ja uupuu tavoitellessaan todellisuutta pakenevaa haavekuvaa. Kotiäidin todellinen arki on loppujen lopuksi, vaikeuksistaan huolimatta, syvempää ja kauniimpaa kuin mitkään siirappiset haavekuvat. Vaikkapa nuo tahrat syöttötuolissa. Seuraava paljastus luvassa lähiaikoina!