Kohutaiteesta

Kuten Juha Okko tuoreimman Taiteilija-lehden (2/2008) pääkirjoituksessa toteaa, "elämme --- huomiotaloudessa, jossa julkisuuteen pääsyä - aiheesta tai aiheetta - pidetään positiivisena, inhimmillistä ja erityisesti taloudellista kasvua edistävänä toimintana. Paitsi visuaalisen alan taiteilijoiden kohdalla, koska heille "kohuteosten" teko on "vain tapa nostaa itseä julkisuuteen". --- Taiteen pitäisi ikäänkuin näkyä ja kuulua vain neutraalisti, sopivalla tavalla taustalla kohisten."

Kuka tahansa Juhani Palmu, Jani Sievinen tai Matti Nykänen saa nostaa itseään vapaasti julkisuuteen, koska heillä on markkinatalouden näkökulmasta puhtaat jauhot pussissaan: he haluavat rahaa, näkyvyyttä ja myydä itseään tai tuotettaan. Mutta kun joku "tuntematon" tekee jotain näkyvää nostaakseen yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita keskusteluun, niin johan ollaan heti kyseenalaistamassa tekijän vaikuttimet. Mutta miksi tekijät halutaan paitsi vaientaa, myös nuijia maanrakoon?

Keiden intresseissä on estää ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista (Okko luettelee mm. kansalaissodan voittajat ja häviäjät, sotasukupolven ja sen lasten vaietut muistot, väkivalta perheissä ja yhteiskunnassa, lasten oikeudet, koulun ja kodin vastuu, julkisen ja yksityisen minän erillisyys, seksuaalinen identiteetti, vallan ja yksilön suhde, vapauden ja velvollisuuden suhde, maapalloistuminen, kansalaisten avuttomuus nopeiden muutosten ja rajattoman informaation edessä) puhuminen? Itselleni tulee nyt ensimmäiseksi mieleen vain ne, joilla on varaa tai valtaa käyttää muita ihmisiä hyväkseen omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Pedofiilit tms. eivät varmaankaan halua, että pedofiliaa tai lapsipornoa sivuavista aiheista käydään yhteiskunnallista keskustelua, koska silloin saatettaisiin keksiä keinoja estää tai vaikeuttaa pedofilian harjoittamista.

Tuntuu, että yhteiskunnan yleinen moraali on jo niin markkinatalouden läpitunkema, että kaikki toiminta, jolla ei ensisijaisesti tähdätä jonkin tuotteen myymiseen, on jotenkin epäilyttävää ja moraalisesti arveluttavaa. Kuten ongelmien nostaminen esiin. Ikävistä ja vaikeista asioista ei haluta keskustella raskaan työpäivän jälkeen, kun on selkä hiessä ansaittu rahaa, joka taas työpäivän jälkeen kulutetaan viihteeseen, jonka avulla voi unohtaa raskaan työpäivän. Kuka siinä nyt ehtisi vielä ongelmia ratkomaan? Anteeksi kyynisyyteni...