Tyttöjen puisto Pihlajamäkeen
Pihlajamäkeen ollaan rakentamassa tyttöjen ajanviettoon sopivaa puistoa - skeittipuisto on toiminut jo useamman vuoden, mutta sitä ovat käyttäneet lähinnä pojat. Molempien puistojen suunnittelussa ovat olleet mukana myös Pihlajamäen nuoret itse. Pihlajamäen pojat tykkäävät skeitata, ja tytöt tykkäävät ilmeisesti keskustella yhteisessä, viihtyisässä kokoontumispaikassa.
Nopeasti ajateltuna asia kuulostaa selvältä: Jos kerran pojilla on oma puisto, niin täytyyhän tytöilläkin olla omansa. Onhan ihan oikein, että tyttöjen ja poikien harrastusten tukemiseen käytetään yhtä paljon rahaa.
Mutta, onko sukupuoli sitten todellakin se kaikista tärkein lähtökohta erilaisten harrastusmahdollisuuksien kehittämiselle? Onko sukupuoli tärkein nuorisoamme määrittävä tekijä? Vai onko se vain meille aikuisille kaikkein helpoin tapa lokeroida nuoria? Vai tarvitsevatko murrosikäiset nuoret tosiaan tämäntyyppistä tukea sukupuolisessa kasvussaan?
Mitä keksitään niille pojille, jotka eivät pidä skeittauksesta? Tai niille tytöille, jotka eivät niin välitä jutustelusta, vaan kaipaavat fyysistä toimintaa? Miksi he eivät ole uskaltautuneet skeittipuistoon skeittaamaan?
Peruskoulun yhtenä tehtävänä pitäisi mielestäni olla esitellä lapsille ja nuorille erilaisia harrastusmahdollisuuksia aina pesäpallosta piirtämiseen, ja baletista sienestykseen. Päämääränä ei saisi olla suorittaminen, vaan kiinnostuksen herättäminen (suorittamista koulussa riittää muutenkin, yleissivistystä jakava koulu ei saisi olla mikään armeija). Nuorilla olisi näin mahdollisuus valita elämäänsä muutakin sisältöä kuin vanhemmilta perityt tai kavereilta matkitut harrastukset. Ikävä kyllä luovien aineiden vähentäminen peruskouluopetuksesta on syömässä pois tämän mahdollisuuden.
3 kommenttia:
Pikaista kommenttia vaan.
Ehkä tuo tyttöjen puisto on yritys kompensoida sitä, että yleensä helpommin rakennetaan joku jalkapallo-lätkähalli kuin tila tyttöjen harrastuksille. Montahan vuoroa tytöt lätkäjalkkishallista viikossa saavat? Ja mitähän tytöt nykyään harrastavat?
Yläasteikäisenä minä vietin aikaani vain tyttöjen kanssa. Ehkä jotkut partiolaiset saivat rikottua rajamuurin ja retkeilivät (tms.) keskenään sukupuolesta riippumatta.Itse en ollut partiolainen enkä seurakuntanuori, enkä kyllä tiedä MITEN olisin viettänyt aikaani poikien kanssa. En edes tiennyt miten pojat viettävät aikaansa. Minä luuhasin tallilla, ja siellä oli vain tyttöjä.
Hassua kyllä, koska ratsastuksen huipulla on paljon miehiä. Missä he harjoittelivat nuorena? Omalla yksityistallillaanko?
Onko pyykit pesty? Eikö tle edes huuhtelua? Missä likavaatteiden vuori piileksii?
Huh, raskasta tämä pyykkääminen. Pidin vähän lomaa, koska olin sen tarpeessa.
Täytyy myöntää, että olen aika vieraantunut nykynuorten elämästä. Kaikki serkkunikin alkavat olla jo aikuisia.
Usein tosiaan on niin, että kun puhutaan nuorten harrastuksista, niin tarkoitetaan urheilua. Ja usein juuri kilpailuhenkisiä pallo- tai kiekkolajeja. Kun muitakin vaihtoehtoja olisi - savipajoja, tanssikouluja, bändikerhoja ja ratsastusta. Mutta ehkä tähän nyt sitten on tulossa muutosta. :-)
Itse harrastin nuorena (ja ruotsinkielentaitoisena) musiikkikoulua, taidekoulua, balettia ja luovantoiminnan kerhoa. En tietenkään kaikkia yhtäaikaa! Melkein kaikissa ryhmissä (paitsi baletissa) oli poikia mukana. En yhtään muista mitä siellä luovantoiminnan kerhossa tehtiin, mutta siellä oli hauskaa, koska siellä oli myös poikia. :-)
Lähetä kommentti