Rauhaisaa joulua!

Vauva vatsassani potki niin innokkaasti nyt aamuyöllä, että heräsin lopulta ihan kunnolla, ja päätin hieman ympäri asuntoa käveltyäni käyttää tämänkin ajan hyväkseni. Vauva taisi sitäpaitsi jo nukahtaa.

Yhdistetty joulu-/vauvasiivous on vihdoin tehty, ihanaa! Eilen aamupäivällä olin vielä stressaantunut, ja hoputin miestä imuroimaan ja pesemään pyykkiä - molemmat kun ovat vähän turhan fyysistä työtä ison vatsan kanssa tehtäväksi. Toki olin mukana säätämässä ja neuvomassa, mikä taisi kuitenkin olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi...

Tänään lähdemme joulunviettoon Pornaisiin. Täytynee varmuuden vuoksi ottaa synnytyskassi mukaan, vaikka mikään ei viittaakaan siihen, että lapsi olisi tulossa vielä joulunpyhinä. Tarkoitus on sitäpaitsi tulla kotiin jo ensimmäisenä joulupäivänä, ja lähteä sitten hyvissä ajoin Tapaninpäivän viettoon Espooseen.

Tänä vuonna ostin vain yhden joululahjan - ne muutamat muut lahjat ovat aineettomia ja itse tuotettuja. Valinnan taustalla vaikuttavat sekä akuutti rahapula että ekologiset valinnat, sekä näiden lisäksi halu käyttää omaa luovuutta ja tehdä lahjoista henkilökohtaisempia. Suvun lapsetkin ovat vielä niin pieniä, etteivät juurikaan osaa arvostaa tavaraa.

Käytimme mieheni kanssa luovuutta myös joulukorttien teossa. Koska lähes säännönmukaisesti myöhästymme maagisesta postin edullisen jakelun rajasta, niin otimme itsellemme lisäaikaa lähettämällä kortit sähköpostitse (niille, joilla tämä mahdollisuus on käytössään). Emme myöskään tyytyneet perinteiseen kuvakorttiin, vaan teimme musiikkitervehdyksen. Kirjoitin sanat, mieheni sävelsi ja sovitti laulun, ja sitten lauloimme sen nauhalle. Kyllä nykyään on kaikki niin näppärää! Tämän joulukortin kantavat teemat ovat kotikutoisuus, arkisuus ja inhimmillisyys (huomaa mm. Fazer-pianon pedaalin narina ja koskettimien kolahdukset, lauluäänten hauraus ja horjuminen jne.), joita korostimme vielä kuvituksen avulla.

Ehkä pyrimme arjen luovilla ratkaisuilla vähitellen eläytymään lapsiperheen arkeen. Käytännössä luovuus varmasti tulee kärsimään valvotuista öistä jne, mutta saattaa toisaalta ajan kuluessa muuttua jopa spontaanimmaksi ja elämänmakuisemmaksi - näin ainakin vielä tässä vaiheessa ajattelen. ;-) Jokainen perhe rakentaa arkensa itse - hyvin pitkälti lapsen ehdoilla. Arjesta voi varmaankin pyrkiä karsimaan turhempia asioita ja keskittymään vain olennaisiin asioihin. Eri asia sitten on, mitä nämä asiat itsekullekin ovat, ja mihin asti oma energia missäkin vaiheessa riittää. Luulen, että vanhemmuudessakin minulle yksi vaikeimpia asioita tulee olemaan oman puutteellisuuden hyväksyminen.