Sänkyasiaa
Uuden perheenjäsenen tulo saa helposti perheen talouden sekaisin. Mielikuvituksen käyttäminen edullisten tila- ja välineratkaisujen keksimiseksi on vaikeaa, kun fyysinen olo on epämukava ja monta ratkaistavaa ongelmaa syöksyy päälle kerralla. Kukapa olisi esimerkiksi tullut ajatelleeksi lasta tehdessään, että 120 senttiä leveä runkopatja alkaa käydä ahtaaksi jo raskauden loppuvaiheessa? Ja kuinka kauan lapsi mahtuu nukkumaan äitiyspakkauksen laatikossa? Ja missä laatikkoa uskaltaa pitää - lattialla vai pöydällä? Todennäköisesti joudumme jokatapauksessa jossain vaiheessa hankkimaan lapselle oman pinnasängyn, vaikka parisänky olisi kuinka leveä ja äitiyspakkauksen laatikko loppuun asti hyödynnetty.
Koska haluamme pitää kodissamme mahdollisimman vähän palonestoaineilla ja muilla kemikaaleilla kyllästettyjä huonekaluja, ajattelimme hankkia seuraavaksi sängyksi koko perheelle sopivan 160 senttiä leveän futonin. Hinta tulisi olemaan samaa luokkaa kuin vastaavankokoisten muidenkin sänkyjen. Yllättävää kyllä, vaikeinta operaatiossa on löytää riittävän yksinkertainen, mutta siisti runko sängylle. En haluaisi maksaa turhuuksista, joita en kuitenkaan jaksa katsella. Osaako joku kertoa mitä käyttöä on esimerkiksi sängyn päätylevyllä? Itse en keksinyt mitään. Meidän pitää kai tehdä sänky itse.
Nyt se on todistettu - ihminen pystyy kehittämään stressiä ihan mistä tahansa aiheesta - jopa lisääntymisestä. Vai lieneekö tämä vaihe, joka kuuluu asiaan lasta odotellessa? Tässä ollaankin jo 34:llä viikolla, ja tuntuu, että kovin moni asia on vielä vaiheessa. Mutta kai siihen vaiheessa oloon pitää vain tottua. :-)
12 kommenttia:
Moi ja hyvää uutta vuotta!
Minäpä vinkkaan jotain.
Äitiyspakkauksen laatikkoon mahtuu 4-6kk ikäiseksi asti. Riippuu lapsen koosta. Edullisia pinnasänkyjä löytyy www.vauva-lehti.fi -sivuston osta ja myy -palstalta. Siellä on ehkäpä laajin tarjonta ja mun mielestä just lasten sänkyjä on paljon tarjolla (minkä itse huomasin vasta lastensängyn uutena ostettuamme..).
Toinen vaihtoehto on perhepeti. Eli nyt kun olette parinsänkyä hankkimassa, hankkikaa ekstraleveä samantien, jotta vauva mahtuu siihen lisäksenne. Tällöin ette tarvitse pinnasänkyä välttämättä ollenkaan.
Jotkut pärjäävät pelkillä patjoilla lattialla, jolloin vauvakaan ei voi pudota korkealta, jos sängystä putoaa. Parikin tuntemaani ihmistä ovat ostaneet lapsen synnyttyä vaan yhden normaalilevyisen runkopatjasängyn lisää ja laittaneet sen jo olemassaolevan parisängyn viereen kiinni.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että meidän perheen paras hankinta on ollut kunnollinen sänky! Ensimmäisen raskauteni aikaan nukuimme levennettävässä laverissa, joka natisi joka kyljenkäännöllä (GRRR..) ja toisen raskauden aikaan olimme ostaneet uuden natisemattoman sänkyrungon, mutta valitettavasti ei uutta patjaa.. Kun sitten myöhemmin ostimme kunnon joustinpatjat, tajusin, että loppuraskauden aikaiset hirvittävät öiset kylkisäryt olivat johtuneet liian kovasta patjasta! No... nyt sentään nukutaan hyvin..
Siedettävää loppuraskautta Milli! :-)
T.Elina
Kiitos vinkeistä Elina! Keksinkin heti meille sopivan ratkaisun. :-D
Täällä on keskustelu hiljentynyt, mutta minä päätin vielä palata tuohon taiteilijat ja työelämä -asiaan.
Onko kenellekään teistä taiteilijoista kerrottu opiskeluaikana, että kaikilla aloilla on olemassa työehtosopimus, jossa määritellään kunkin työn vähimmäispalkka? Eli sitä alhaisemman palkan maksaminen on laitonta.
Tässä töitä hakiessani olen jälleen törmännyt siihen, että näitä sopimuksia poljetaan ihan villisti. Itse taidekoulusta valmistuessani en tiennyt mitään työehtosopimusten olemassaolosta. Tein töitä monen vuoden ajan laittoman pienellä palkalla. Ja näin voi ehkä käydä muillekin. Vielä tänä päivänä eräs yksityinen taidekoulu, johon pyrin juuri töihin, tarjosi työehtosopimusta erittäin kyseenalaisella tavalla tulkitsevaa palkkaa.
Tämä on aika olennainen asia mielestäni kuvataiteilijoiden työllistymisestä puhuttaessa. Olemme niin monessa asiassa yhteiskunnan järjestelmien ulkopuolella, että meitä voidaan helposti huijata.
Eli tilanteessa, jossa olemme palkansaajan asemassa (eli emme tee työtä yrityksenä) on palkkauksen oltava työehtosopimuksen mukaista.
Mua pistää NIIN vihaksi tämä asia vieläkin.. En jaksa enää mitään oikeusjuttua nostaa monen vuoden takaisista asioista. Mutta kuulemani mukaan ne, jotka viitsivät, saattavat saada takautuvasti rästipalkkoja monen vuoden ajalta.
Ja nytkin joku rassu on palkattu kyseenalaisella palkalla tuohon hakemaani tehtävään. Mainittuani työnantajalle hienovaraisesti palkkauksesta, ei ole mitään kuulunut sen koommin. Alun perin hänen piti eilen illalla soittaa minulle saanko paikan vai en.. Eipä näihin asioihin voi puuttua kuin työntekijä itse. Olisi hyvä, jos jokainen pitäisi puolensa niin tämmöinen työntekijöiden oikeuksien polkeminen kävisi mahdottomaksi.
t.Elina
En muista, että taidekoulussa olisi ollut aiheesta mitään puhetta. PEDA-opinnoissa oli kyllä, mutta se jäi ainakin itselleni epäselväksi, että liian pienen palkan maksaminen olisi laitonta.
Jotkut noista jutuista jäi vähän mietittymään, mutta en laita tähän julkiselle foorumille nyt kommenttia. Onko sulla Elina jotain privaattimeiliä? t. A
A., on toki - kysy osoite Milliltä. En viitti laitta tähän
:-)
T.E
Ainahan voi perustaa oman taidekoulun ja maksaa itselleen sopivaa palkkaa. Jos on hyvä(t) opettaja(t), oppilaitakin luulisi ilmaantuvan.
Maija
Mä tavallaan ymmärrän ne syyt miksi ylsityisyrittäjä yrittää saada työntekijät mahdollisimman halvalla. Kun yksityisyrittäminen ei Suomessa lyö oikein leiville ja työntekijöiden pitäminen on kallista. Tämä on se syy miksi en rupeaisi perustamaan omaa taidekoulua.
Yksityinen taidekoulu ei välttämättä saa tukia samalla tavalla kuin esim. kunnallinen koulu. Ja se luo paineita. Mutta miksi väkisin tehdä kyseistä bisnestä, jos se polkee toisten ihmisarvoa? Ahneudesta? Vai pakottavasta elannon hankkimisen tarpeesta? Kukin yrittäjä voi pohtia omat arvonsa. Mutta luulisin, että arvostava suhtautuminen työntekijöihin on pidemmän päälle kannattavampaa myös taloudellisesti: työntekijä sitoutuu tiiviimmin työpaikkaansa. Kannattaisi myös käyttää henkilökuntaa hyväkseen toiminnan kehittämisessä ja suunnittelussa.
Mun pitää vielä korjata tuo LAITTOMUUS -kohta! Eli ketään ei kaiketi voi laittaa vankilaan tms. siksi, että hän maksaa liian pientä palkkaa. Vaan se menee niin päin, että työntekijällä on laillinen oikeus periä rästipalkat jälkikäteen. Miten, en tiedä! Tietoa löytyy netistä ja ammattiliitoista.
T.Elina
"Mutta miksi väkisin tehdä kyseistä bisnestä, jos se polkee toisten ihmisarvoa? Ahneudesta? Vai pakottavasta elannon hankkimisen tarpeesta?"
No ahneudestapa tietenkin. Mistäpä muustakaan. Ihmisarvon polkeminen ja ahmiminen kuuluvat yrittäjien mieliharrastuksiin :) (verottajasta nyt puhumattakaan)
M
Palaan sänkyasiaan.
Hyvä jos keksit teille jonkun mukavan ratkaisun! Pääasia on jokaisen perheenjäsenen hyvä uni. Meillä tämä tarkoittaa sitä että poika ei ole koskaan nukkunut perhepedissä (vaikka olisin tahtonut) vaan alkuun pinnasängyssä sivuvaunussa. Sittemmin pinnasängyssä erotettuna meidän sängystä. Nykyään minä nukun olohuoneessa... poika ja mies makkarissa omissa sängyissään. Nukun itse paremmin vaikka joudunkin kävelemään toiseen huoneeseen imettämään, ja sieltä takaisin olohuoneeseen. Olis vaan mullakin paremmat unenlahjat niin voisin nukkua makkarissa. Herään noiden miesten pieniinkin ähinöihin jos olen samassa huoneessa. Höh.
Veera
Moi Veera,
Päädyttiin siihen, että käytetään ensin äitiyspakkauksen laatikkoa vauvasänkynä (jos lapsi suostuu siinä nukkumaan) ja sitten myöhemmin toivottavasti pinnasänkyä. Saatiin sellainen käytettynä Lauralta ja Tuomolta.
Uuden sängyn ostamme meille aikuisille sitten kun vauva on ulkomaailmassa eikä enää mun vatsassa. Patjojen ja sänkyjen kokeilu oli liian raskasta puuhaa tässä vaiheessa, eikä vatsan kanssa sovitettu sänky välttämättä tunnu enää yhtään hyvältä normaaliolomuodossani.
Haaveilen edelleen futonista (koska se on myrkytön ja mukava), mutta sen hankkiminen vaatii huolellista harkintaa ja kokonaisuuden suunnittelua. Saattaa olla fiksua odottaa vauvan vaippavaiheen yli, ennenkuin lankeaa futoniin. ;-)
Varmuuden vuoksi tarkennan, että tuossa ylempänä heittämäni herja yrittäjistä ja verottajasta ahneina oli vitsi. Sitä ei siis tarvitse ottaa vakavasti.
Oikeastihan siis vain viimeksimainittu...NO EI KAI :)))
Oikeastihan siis... kaikkia tarvitaan. Särähti vain, kun taidekoulun perustamisajatus kuitattiin ahneuden tai epätoivon ilmentymänä. Miten olisi luovuuden ilmentymä? Visio jostain uudesta?
Uuden tekniikan valjastaminen uusien sisältöjen luomiseen? Uusi "koulukunta", "liike", "ismi"? Jossain nytkin joku uuden ajan Albers tai Steiner hahmottelee kenties visioitaan. Ja perustaa jotain uutta. Onko se ahneutta? Ehkä. Ehkä ei.
Maija
Jep. Valotaidekoulu? Erilaisten tilojen luominen valoilla ja varjoilla (sisällä ja ulkona).
Lähetä kommentti