Pyykkikori-blogi aloittaa toimintansa tänään
Pääasiassa tulen heittämään tänne kirjopyykkiä - toisinaan likaisempaa, toisinaan vähemmän likaista. Kirjopyykki tulee olemaan pohdintaa ihmisten oikeuksista ja vapauksista, ympäristöasiaa laajalla skaalalla, hyvinvointiyhteiskunnan tilanteen pohdintaa, päivän politiikkaa sekä pohdintaa siitä, miten kaksinaismoralistisesti mm. luovuuteen ja luovan työn tekijöihin suhtaudutaan.
Pyykkiä tulen pesemään kohta äitiyslomalle jäävän pienituloisen taiteilijan/kuvamaailmansuunnittelijan näkökulmasta. Pyykkiä saattaa syntyä vaikkapa herkutellessa, ulkoillessa, työpaikan ruokalassa, uimahallin saunassa, tiskatessa, työhuoneella maalatessa, bussissa, netissä surffatessa, kokatessa, leffassa käydessä, sukuloidessa, miehen tai ystävien kanssa keskustellessa, lehteä lukiessa tai vuokraa maksaessa.
Pyrin käyttämään mahdollisimman ympäristöystävällisiä pesuaineita, jolloin lika ehkä muuttuu arvokkaaksi kompostiainekseksi, johon voidaan kylvää uusia siemeniä. Aluksi pidän pyykkipäivän kerran viikossa, vaikkapa perjantaisin. Tervetuloa osallistumaan pyykkäykseen!
15 kommenttia:
Hyvältä näyttää alustus, seuraan mielenkiinnolla bloggaajan uran kehitystä. Ehkä kannattaa mainostaa ainakin tutuille blogin olemassaolosta.
Moi!
Siistii. Mä oon tänään pessy jo kaks koneellista pyykkiä.Niistä syntyi ajatus: Väsyttää, otan tirsat Oton kanssa.
Sun pyykkäämisestä saan varmasti vähän monipuolisempia aivoituksia :-D
Miksei aina voi olla perjantai?
Veera
Hienoa Milja, tallensin suosikkeihin ja alan seurata kiinnostuneena! t. Anna-Maija
Mielenkiintoista, Milja. Elät ajan hengessä! Hauska idea. Mutta mikä meitä vähän päälle 30-vuotiaita pienituloisia (jopa tulottomia) naisia oikein riivaa? Me olemme koko ajan pyykkäämässä! Niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Lisäksi: mun on pakko kommentoida tuota kuvaasi: MIKSI ISTUT AUTOSSA?
Terveisin arkipyykkäri-Elina
tosiaan, Milja, kenen autoa lainasit kuvaa varten? : -DDD
Täältä pesee!
Tästä blogista syntyy varmasti jälkipyykkiä :)
Maija
Elinan viestiin kommentoisin että Milja klaaraa rohkeana molemmat maailmat!
Ihan mielenkiintoista muuten miettiä että vapaussymboli auto on oikeastaan ihan yhtä sitova ja rajoittava kuin pyykkikone. Tossa takapihallakin puleerataan yhtä henkilöautoa harva se viikonloppu. Mikä lie pakkomielle omistajalleen.
Meinaatko Milja käydä ihan nyrkkipyykille tarpeen vaatiessa?
Hieno blogi Milja! Kiva nimi ja ajatus. (+ kadehdittavaa aktiivisuutta)
Hei,
Nyt lienee pakko vähän selitellä tuota autokuvaa. Se oli mielestäni paras kuva, jonka löysin. Ja VAIN vuoden vanha. ;-) En halunnut vain poseerata kuvassa, vaan tehdä jotain.
Elina ja Veera ovat oikeilla jäljillä, että todellakin haluan haukata palan sekä mies- että naismaailmoista, sellaisina kuin ne nykyään käsitetään. Eli en ole ostamassa autoa. Kuvan auto on Teemun vanhempien 30-vuotias Peugeot, jonka ajaminen oli yllättävän mukavaa. ;-) Hmm... Ehdotuksia, mikä symboloi naisen vapautta?
Nyrkkipyykille tuskin tarvitsee tätä asiaa pohtiessa ryhtyä. ;-)
Ja Elinalle vielä:
En yhtään muistanut, että olet arkipyykkäri! Mietin vaan, että asioita tulee joskus vatvottua kuin pesukoneessa (olemme juuri menossa sellaisia katsomaan kauppoihin), ja että pyykkääminen on kohta (kestovaippojen myötä) olennainen osa elämääni. :-)
Kumisaappaat näyttävät että kantaja on vapauttanut itsensä ulkonäkövaatimuksista!Paitsi tietty jos ne tällä hetkellä on kirkkaanväriset Hai-saappaat. Niitä näkee jonkin verran ns. tyylitietoisilla nuorilla.
Mulla on Nokian Kontiot, mustat. Panen ne tänään jalkaan kun kävelen pari kilsaa postiin ja pankkiautomaatille.
Mun vapauttani kahlitsevat rojut ja kotona tilaa vievät taideroinat.
Kumisaappaat (merkkiin en ota kantaa ;-)) kuulostaa kyllä hyvältä vapauden symbolilta.
Minusta ei vain ole juurikaan vaelluskuvia eikä muitakaan häiden jälkeen otettuja kuvia, koska minä olen meidän perheessä The Valokuvaaja, ja kamera siis yleensä mun taskussa.
Autoilu ei viehätä minua vauhdin takia, vaan ehkä siksi, että se muistuttaa kokemuksen tasolla enemmän kävelyä kuin julkisissa liikennevälineissä istuminen. Saa ohjata itse kulkuaan ja määrätä vauhdin. Vai onko tämä näennäistä vapautta? Määränpäähän pysyy kuitenkin samana riippumatta siitä millä liikumme - eikä kaupungin liikennevirrassa voi kuitenkaan mennä omaa tahtiaan - saati pysähtyä ihailemaan maisemia.
Ehkä pidän ajamisesta vain, koska olen ajanut lähinnä napapiirin pohjoispuolella - tiet ovat rauhallisia ja maisemat upeita. Auton ominaisuuksilla ei ole merkitystä kunhan se pysyy koossa ja liikkuu. Nautintoa vähentää kyllä toisinaan tieto siitä, että moottorissa palaa bensa. Ja viehätys varmaan katoaisi, kun ajaisi joka päivä tukkoista kehätietä töihin ja takaisin.
Lohkaise vaan, Elina, vapaasti asioita miehen ja naisen maailmoista. Keskustelupalstana toimiminen on tämän blogin tarkoitus.
Odotankin jo innolla mitä kommentoitte eiliseen postaukseeni. :-)
Kuinka saatoinkaan unohtaa pyöräilyn, tuon transportaatiotapojen kuninkaan?! Nytkin on mainiot pyöräilykelit, jos pyörässä on heijastin- ja valaisinasiat kunnossa. Pyöräily on minunkin suosikkini liikkumismuodoissa - yhtaikaa vapaus, liikunnan ilo ja maisemat.
Tärkeitä ja tosi isoja asioita olet ottanut puheeksi Milliseni! Työn tekeminen, sen arvo ja määrä ovat asioita, joita minäkin olen joutunut vuorotteluvapaavuotenani miettimään!
Miten pysyä tasapainossa? Työstä pitäisi saada sekä tyydytystä, että toimeentulon. Mutta yhtä aikaa pitäisi jäädä voimia nauttia myös vapaa-ajasta ettei koko vapaa-aika ole voimien keräämistä työtä varten! Tarkoitan, että pitää olla muutakin elämää kuin työelämä!
Itse olen tullut siihen tulokseen, että minun ei tarvitse päteä työssä! Jos toimeentulo olisi kunnossa voisin perustaa yksityispraktiikan ja tehdä muutaman päivän viikossa töitä ja muina päivinä harrastaa ja hoitaa kotia (ja lapsenlapsia:-)!
Mittä sitten siihen sukupuolikasvatukseen tulee niin olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että stereotypiat lasten kasvatuksessa on kyllä ihan päin honkia!
Eihän kaikki pojat ole samanlaisia keskenään, eikä myöskään tytöt! Villiä tyttöä paheksutaan ja taiteellista, herkkää poikaa pidetään kummajaisena! Tällaisilla "erilaisilla" lapsilla on viimeistään koulussa hankaluuksia pelkästään vääränlaisten odotusten vuoksi! Tyttöjä ja poikia pitäisi mieluummin kannustaa positiiviseen kanssakäymiseen keskenään erilaisin pelein, leikein ja vaikkapa yhteisillä liikuntatunneilla tanssiopetuksineen jne.
Laila
jaoa selected adverbs mcdonalds reviewing verse inevitable pharmd swiss corporative medimmunes
lolikneri havaqatsu
I suggest you to visit a site on which there are many articles on this question.
Lähetä kommentti